Persian valtakunnassa viralliset kirjeet toimitti perille postilaitos. Raamatussa Esterin kirjassa kuvaillaan, miten tuo järjestelmä toimi: ”[Mordokai] kirjoitti kuningas Ahasveroksen nimessä ja sinetöi kuninkaan sinettisormuksella ja lähetti kirjelmät hevosilla liikkuvien pikalähettien välityksellä, jotka ratsastivat kuninkaan palveluksessa käytettävillä postihevosilla, nopeiden tammojen jälkeläisillä.” (Ester 8:10.) Roomalaisilla oli samanlainen järjestelmä hallinnollista ja sotilaallista kirjeenvaihtoa varten.

Tällaiset palvelut eivät olleet yksityishenkilöiden, kuten apostoli Paavalin, käytettävissä. Varakkaat saattoivat lähettää orjan viemään kirjeen perille, mutta useimmat panivat kirjeensä sopivaan suuntaan matkustavien tuttujen tai jopa tuntemattomien mukaan. Sukulaiset, ystävät, sotilaat ja kauppiaat saattoivat kaikki toimia postinkantajina. Tärkeä näkökohta oli tietysti se, oliko kirjeen viejä luotettava ja veikö hän viestin perille tunnollisesti ja koskemattomana. Raamattu antaa ymmärtää, että Paavali uskoi ainakin osan kirjeistään matkustavien uskonveljiensä huostaan (Efesolaisille 6:21, 22; Kolossalaisille 4:7).

Israelin talous perustui pääasiassa maanviljelyyn, karjanhoitoon ja vaihtokauppaan. Raamatussa mainitaan sellaisia kaupunginportteja kuin Lammasportti, Kalaportti ja Ruukunsirujenportti, ja nämä nimet viittaavat ilmeisesti tuotteisiin, joita myytiin noiden porttien yhteydessä olevilla toreilla (Nehemia 3:1, 3; Jeremia 19:2). Lisäksi Raamatussa puhutaan Jerusalemissa olleesta ”leipurien kadusta” ja sen kertomuksissa mainitaan monia kauppatavaroita (Jeremia 37:21).

Mitä nämä tuotteet maksoivat? Eräässä Raamatun selitysteoksessa sanotaan: ”Vuosisatojen saatossa hinnat luonnollisesti heilahtelivat, ja on vaikea sanoa varmasti, mitä jokin tuote maksoi tiettynä aikana tietyssä paikassa.” Raamatusta ja muista vanhoista lähteistä voidaan kuitenkin päätellä, että inflaatio vaikutti hintoihin jo menneinä aikoina. Tästä on hyvänä esimerkkinä orjakauppa, joka tuolloin oli yleistä. Joosef myytiin 20 hopearahasta – kenties 20 sekelistä – mikä oli luultavasti keskihinta orjasta 1700-luvulla eaa. (1. Mooseksen kirja 37:28). Kolmesataa vuotta myöhemmin hinta oli 30 sekeliä ja 700-luvulle eaa. tultaessa 50 sekeliä (2. Mooseksen kirja 21:32; 2. Kuninkaiden kirja 15:20). Siitä kaksisataa vuotta eteenpäin Persian valtakaudella hinta oli noussut 90 sekeliin ja korkeammaksikin. Hintojen nousu ei kaikesta päättäen ole vain nykyajan vitsaus.