TUTUSTUTAANPA lyhyesti kahteen Raamatun tapahtumaan, joiden välityksellä Jumala pani täytäntöön tuomionsa: Nooan ajan vedenpaisumukseen ja kanaanilaisten hävittämiseen.

MITÄ JOTKUT SANOVAT: ”Jumala oli julma aiheuttaessaan vedenpaisumuksen, joka tuhosi kaikki muut ihmiset paitsi Nooan ja hänen perheensä.”

MITÄ RAAMATTU OPETTAA: Jumala sanoo: ”Minä en saa iloa jumalattoman kuolemasta, vaan siitä että jumalaton kääntyy tieltään ja todella pysyy elossa.” (Hesekiel 33:11.) Pahojen tuhoaminen Nooan aikana ei siis tuonut Jumalalle lainkaan mielihyvää. Miksi hän sitten tuhosi heidät?

Raamattu vastaa, että kun Jumala pani menneisyydessä täytäntöön tällaisia tuomioita pahoille, hän ”asetti – – jumalattomille mallin tulevaisista” (2. Pietarin kirje 2:5, 6). Millainen tämä malli oli?

Ensinnäkin Jumala osoitti, että vaikka hänelle tuottaa tuskaa tuhota ihmisiä, hän panee merkille kärsimyksiä aiheuttavat julmat ihmiset ja pitää heitä tilivelvollisina teoistaan. Hän tulee aikanaan lopettamaan kaiken vääryyden ja kärsimyksen.

Toiseksi tuo malli osoittaa, että hän rakkaudellisesti varoittaa ihmisiä ennen tuomion täytäntöönpanoa. Nooa julisti varoitussanomaa, mutta useimmat eivät kuunnelleet häntä. Raamattu kertoo: ”[He] eivät panneet merkille, ennen kuin vedenpaisumus tuli ja pyyhkäisi heidät kaikki pois.” (Matteus 24:39.)

Jumala on noudattanut tätä mallia myöhemminkin. Hän esimerkiksi varoitti kansaansa Israelia, että jos he kääntyisivät harjoittamaan samanlaista pahuutta kuin naapurikansat, hän antaisi vihollisten valloittaa heidän maansa, hävittää sen pääkaupungin Jerusalemin ja viedä heidät pakkosiirtolaisuuteen. Israelilaiset alkoivat harjoittaa pahuutta ja jopa uhrasivat lapsiuhreja. Jehova puuttui tilanteeseen, mutta vasta kehotettuaan kansaansa yhä uudelleen muuttamaan toimintaansa ennen kuin olisi liian myöhäistä. Hän sanoikin: ”Suvereeni Herra Jehova ei tee mitään, ellei hän ole paljastanut luottamuksellista asiaansa palvelijoilleen, profeetoille.” (Aamos 3:7.)

MITÄ MERKITYSTÄ TÄLLÄ ON MEILLE: Jehovan menneistä tuomioista ilmenevä malli antaa meille toivoa. Voimme odottaa luottavaisina hänen  tuomiotaan niille, jotka julmasti aiheuttavat kärsimystä. Raamatussa luvataan: ”Pahantekijät karsitaan pois, mutta – – sävyisät saavat omistaa maan, ja he iloitsevat suuresti rauhan runsaudesta.” (Psalmit 37:9–11.) Onko tuomio, joka vapauttaa ihmiskunnan kärsimyksestä, mielestäsi julma vai armollinen?

MITÄ JOTKUT SANOVAT: ”Kanaanilaisten hävittäminen oli julma sotarikos, joka on verrattavissa nykyajan kansanmurhiin.”

MITÄ RAAMATTU OPETTAA: ”Kaikki hänen [Jumalan] tiensä ovat oikeutta. [Hän on] uskollisuuden Jumala, jossa ei ole epäoikeudenmukaisuutta.” (5. Mooseksen kirja 32:4.) Jumalallisen oikeuden täytäntöönpanoa ei voi verrata ihmisten sotiin. Toisin kuin ihmiset Jumala nimittäin pystyy lukemaan ihmisten sydämen eli näkemään, millaisia he ovat sisimmältään.

Esimerkiksi kun Jumala tuomitsi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja päätti tuhota ne, uskollinen Abraham oli huolissaan hänen ratkaisunsa oikeudenmukaisuudesta. Hän ei pystynyt edes kuvittelemaan, että oikeudenmukainen Jumala voisi ”pyyhkäistä vanhurskaan pois jumalattoman mukana”. Jumala vakuutti hänelle kärsivällisesti, että jos Sodomassa olisi kymmenenkin vanhurskasta, hän säästäisi sen heidän takiaan. (1. Mooseksen kirja 18:20–33.) Jumala selvästikin tutki noissa kaupungeissa asuvien ihmisten sydämen ja näki, miten syvään heidän pahuutensa oli juurtunut (1. Aikakirja 28:9).

Samalla tavoin Jumala tuomitsi kanaanilaiset ja määräsi heidät hyvin perustein tuhottavaksi. He olivat tunnettuja julmuudestaan, sillä he muun muassa uhrasivat lapsia polttamalla näitä elävältä (2. Kuninkaiden kirja 16:3). * He tiesivät, että Jehova oli käskenyt Israelin ottaa koko maan haltuunsa, joten ne heistä, jotka päättivät jäädä sotimaan israelilaisia vastaan, uhmasivat tarkoituksellisesti paitsi näitä myös Jehovaa, joka oli antanut voimakkaat todisteet siitä, että hän oli kansansa kanssa.

Lisäksi Jumala osoitti armoa niille kanaanilaisille, jotka hylkäsivät pahat tapansa ja omaksuivat hänen korkeat moraalinorminsa. Esimerkiksi kanaanilainen portto Rahab perheineen säästettiin. Samoin kun kanaanilaisen Gibeonin kaupungin asukkaat etsivät armoa, he ja heidän lapsensa saivat pitää henkensä. (Joosua 6:25; 9:3, 24–26.)

MITÄ MERKITYSTÄ TÄLLÄ ON MEILLE: Kanaanilaisten tuomioon sisältyy hyvin tärkeä opetus. Lähestymme nopeasti Raamatussa ennustettua ”jumalattomien ihmisten tuomion ja tuhon päivää” (2. Pietarin kirje 3:7). Jos rakastamme Jehovaa, meidän käy hyvin, kun hän tekee lopun ihmisten kärsimyksistä poistamalla maan päältä ne, jotka hylkäävät hänen oikeudenmukaisen hallintonsa.

Rakkaudessaan Jehova muistuttaa, että vanhempien ratkaisut vaikuttavat heidän lapsiinsa. Hänen Sanassaan sanotaan: ”Sinun on valittava elämä, jotta pysyisit elossa, sinä ja jälkeläisesi, rakastamalla Jehovaa, Jumalaasi, kuuntelemalla hänen ääntään ja pysymällä hänessä kiinni.” (5. Mooseksen kirja 30:19, 20.) Onko näiden sanojen takana julma Jumala vai sellainen Jumala, joka rakastaa ihmisiä ja haluaa heidän tekevän viisaan valinnan?