”Emme ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä, onko Jumalalla ylipäätään nimeä, ja jos on, niin mikä se mahtaa olla.” (Professori David Cunningham, Theological Studies.)

Jumala sanoi: ”Minä olen Jehova. Se on minun nimeni.” (Jesaja 42:8.) Nimi Jehova on lähtöisin hepreasta ja tarkoittaa ’hän saattaa tulemaan (joksikin)’ (1. Mooseksen kirja 2:4, alaviite).

Jehova haluaa meidän käyttävän nimeään. Raamatussa kehotetaan: ”Huutakaa avuksenne hänen nimeään. Tehkää hänen menettelynsä tunnetuiksi kansojen keskuudessa. Mainitkaa, että hänen nimensä on korotettu.” (Jesaja 12:4.)

Jeesus käytti Jumalan nimeä. Hän sanoi Jehovalle rukouksessa: ”Olen tehnyt sinun nimesi heille [opetuslapsille] tunnetuksi ja olen tekevä sen tunnetuksi.” Miksi hän teki Jumalan nimen tunnetuksi opetuslapsilleen? Hän jatkoi: ”Jotta se rakkaus, jolla olet rakastanut minua, olisi heissä ja minä olisin heidän yhteydessään.” (Johannes 17:26.)

Teologi Walter Lowrie kirjoitti: ”Ihminen, joka ei tunne Jumalaa nimeltä, ei todella tunne häntä persoonana, – – eikä hän voi rakastaa häntä, jos hän tuntee hänet vain persoonattomana voimana.”

Esimerkiksi Victor kävi kirkossa joka viikko, muttei kokenut todella tuntevansa Jumalaa. Hän kertoo: ”Sitten sain tietää, että Jumalan nimi on Jehova, ja minusta tuntui kuin minut olisi virallisesti esitelty hänelle. Olin ikään kuin viimein tavannut Persoonan, josta olin kuullut paljon. Hänestä tuli minulle todellinen, ja aloin ystävystyä hänen kanssaan.”

Jehova puolestaan lähestyy ihmisiä, jotka käyttävät hänen nimeään. ”Niistä, jotka ajattelevat hänen nimeään”, hän lupaa: ”Minä olen osoittava heille sääliä, niin kuin mies osoittaa sääliä pojalleen, joka palvelee häntä.” (Malakia 3:16, 17.) Jumala myös palkitsee ne, jotka huutavat avukseen hänen nimeään. Raamatussa sanotaan: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu.” (Roomalaisille 10:13.)