Miljoonat ihmiset ympäri maailmaa viettävät joulua eri tavoin. Jotkut haluavat olla jouluna perheen ja ystävien seurassa. Toiset miettivät hengellisiä asioita tai auttavat köyhiä ja puutteenalaisia. Nämä kaikki ovat sinänsä arvostettavia asioita, mutta niitä varjostavat eräät jouluun liittyvät synkät tosiasiat.

Ensinnäkin monet uskovat joulun olevan Jeesuksen syntymäjuhla. Historioitsijoiden keskuudessa vallitsee kuitenkin laaja yksimielisyys siitä, että Jeesuksen syntymän ajankohtaa ei tiedetä. Teoksessa The Christian Book of Why todetaan, että ”varhaiskristityt kieltäytyivät määrittelemästä mitään päivää Jeesuksen syntymän ajankohdaksi”, koska he halusivat ”pysyä erossa kaikista pakanallisista tavoista”. Raamatussa ei myöskään ole minkäänlaisia viitteitä siitä, että Jeesus olisi koskaan viettänyt omaa syntymäpäiväänsä tai kenenkään muun syntymäpäivää. Sen sijaan hän kehotti seuraajiaan viettämään hänen kuolemansa muistojuhlaa (Luukas 22:19).

Toiseksi monien tutkijoiden mukaan useimpien jouluperinteiden alkuperä on ei-kristillinen ja pakanallinen. Näitä ovat esimerkiksi joulupukki, joulukuusi, koristeseppeleet, mistelinoksat, joululaulut, lahjojen antaminen sekä kynttilöiden ja jouluhalon polttaminen. Kirjassa The Externals of the Catholic Church sanottiin joistakin näistä tavoista: ”Kuinka moni meistä tietää, että kun annamme tai saamme joululahjoja ja ripustamme vihreitä seppeleitä koteihimme ja kirkkoihin, noudatamme todennäköisesti pakanallisia tapoja?”

Saatat silti ihmetellä, mitä pahaa näissä viattomilta vaikuttavissa tavoissa on. Ajattelehan vielä kolmatta näkökulmaa. Jumala ei hyväksy pakanallisten tapojen sekoittamista puhtaaseen palvontaan. Jehova Jumala sanoi profeetta Aamoksen välityksellä muinaisille israelilaisille, jotka väittivät palvovansa häntä: ”Minä olen vihannut juhlianne, olen hylännyt ne – – Vie pois edestäni laulujesi pauhina.” (Aamos 5:21, 23.)

Miksi Jumala käytti näin voimakkaita sanoja? Mietihän, mitä Israelin pohjoisessa valtakunnassa tapahtui. Tuon valtakunnan ensimmäinen kuningas Jerobeam sijoitti Danin ja Betelin kaupunkeihin kultaiset vasikat ja houkutteli kansaa palvomaan niitä sen sijaan, että he olisivat menneet Jerusalemin temppeliin palvomaan Jehova Jumalaa. Kuningas myös pani alulle juhlapäiviä ja nimitti pappeja edistämään niiden viettämistä. (1. Kuninkaiden kirja 12:26–33.)

Näiden israelilaisten toiminnalla näytti olevan hyvä tarkoitus: Jumalan palvominen ja hänen miellyttämisensä. Aamoksen ja muiden profeettojen välityksellä Jumala kuitenkin sanoi suoraan, mitä hän ajatteli heidän tavoistaan. Malakian kautta Jumala ilmoitti: ”Minä olen Jehova; minä en ole muuttunut.” (Malakia 3:6.) Eikö tämä osoitakin, miten Jumala suhtautuu moniin joulunviettotapoihin nykyään?

Harkittuaan edellä mainittuja tosiasioita miljoonat ihmiset ovat lakanneet viettämästä joulua. Sen sijaan he voivat olla ystäviensä ja perheensä seurassa sekä auttaa köyhiä ja puutteenalaisia milloin tahansa vuoden mittaan. Tämä tuo heille iloa ja todellista tyytyväisyyttä.