Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

KANSIAIHE | ONKO TIEDE SYRJÄYTTÄNYT RAAMATUN?

Tieteellä on rajoituksensa

Tieteellä on rajoituksensa

Viime aikoina on julkaistu useita kirjoja, jotka sisältävät niin kutsuttujen uusateistien näkemyksiä. Ne ovat herättäneet laajalti kiinnostusta ja synnyttäneet paljon keskustelua ja kiistaa. Neurotutkija David Eagleman kirjoitti: ”Jotkut lukijat saavat – – sen käsityksen, että tiedemiehet ajattelevat voivansa antaa vastauksen kaikkeen.” Hän lisäsi: ”Hyvä tiede on kuitenkin aina ennakkoluulotonta, ja tieteen historia on täynnä yllätyksiä.”

Lahjakkaat tiedemiehet ovat aikojen saatossa tosiaan tehneet yllättäviä läpimurtoja etsiessään ratkaisuja luontoa koskeviin arvoituksiin. Jotkut ovat kuitenkin osuneet myös pahasti harhaan. Kaikkien aikojen merkittävimpiin kuuluva tiedemies Isaac Newton osoitti, miten painovoima sitoo planeetat, tähdet ja galaksit yhdeksi universumiksi. Hän kehitti differentiaali- ja integraalilaskennan, jota hyödynnetään tietokoneissa, avaruuslennoilla ja ydinfysiikassa. Hän harjoitti kuitenkin myös alkemiaa, näennäistiedettä, joka pyrki muuttamaan lyijyä ja muita metalleja kullaksi astrologian ja taikakaavojen avulla.

Runsaat 1 500 vuotta ennen Newtonia kreikkalainen tähtitieteilijä Ptolemaios tutki taivasta ilman kaukoputkia. Hän tarkkaili planeettojen liikkeitä yötaivaalla ja oli taitava kartanpiirtäjä. Hän kuitenkin uskoi, että maapallo on kaiken keskipiste. Astrofyysikko Carl Sagan kirjoitti Ptolemaioksesta: ”Hänen käsityksensä maakeskisestä universumista oli vallalla 1 500 vuotta, mikä muistuttaa siitä, että älykkyys ei estä olemasta täysin väärässä.”

Tutkijoiden työ on haasteellista myös nykyään. Löytävätkö he koskaan täydellistä selitystä maailmankaikkeudelle? Vaikka onkin syytä tunnustaa tieteen edistysaskeleet ja niiden hyödyt, on myös välttämätöntä ottaa huomioon tieteen rajoitukset. Fyysikko Paul Davies totesi: ”Yritys löytää kaikenkattava, johdonmukainen malli, joka tarjoaisi täydellisen ja ristiriidattoman selityksen kaikelle, on tuhoon tuomittu.” Sanoihin sisältyy kiistaton totuus: ihmiset eivät voi täysin ymmärtää kaikkeutta. On siis pelkästään järkevää suhtautua varauksellisesti väitteisiin, joiden mukaan tiede pystyy tarjoamaan selityksen kaikelle olemassa olevalle.

Raamattu täyttää tarpeemme tavalla, johon tiede ei pysty.

Raamattu puhuu luonnon ihmeistä seuraavasti: ”Katso! Nämä ovat hänen [Jumalan] teittensä laitoja, ja mitä muuta kuin kuiskaus jostakin onkaan hänestä kuultu!” (Job 26:14.) On olemassa valtava määrä tietoa, joka on ihmisen havainto- ja ymmärryskyvyn ulottumattomissa. Sanat, jotka apostoli Paavali kirjoitti lähes kaksituhatta vuotta sitten, pitävät selvästi paikkansa vielä nykyäänkin: ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovatkaan hänen tuomionsa ja jäljittämättömät hänen tiensä!” (Roomalaisille 11:33.)