on saanut sinut valehtelemaan röyhkeästi: Kirjaim. ”on täyttänyt sydämesi niin että valehtelit”. Kirjaimellista käännöstä ”on täyttänyt sydämesi” vastaava kreikan ilmaus merkitsee tässä tekstiyhteydessä ’saada uskaltamaan’, ’antaa rohkeutta’. Se voi kuvastaa samaa merkitsevää heprean idiomia, joka on esimerkiksi Est 7:5:ssä käännetty sanoilla ”on uskaltanut” (kirjaim. ”on täyttänyt sydämensä”) ja Sr 8:11:ssä sanoilla ”sydän saa rohkeutta tehdä pahaa”.

Jehovan henkeä: Ilmaus ”Jehovan henki” esiintyy usein Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa (esim. Tu 3:10; 6:34; 11:29; 13:25; 14:6; 15:14; 1Sa 10:6; 16:13; 2Sa 23:2; 1Ku 18:12; 2Ku 2:16; 2Ai 20:14; Jes 11:2; 40:13; 63:14; Hes 11:5; Mi 2:7; 3:8). Sama ilmaus on Lu 4:18:ssa, jossa lainataan Jes 61:1:tä. Siinä ja muissa Heprealaisten kirjoitusten esiintymiskohdissa on heprealaisessa alkutekstissä Tetragrammi ”henkeä” vastaavan sanan kanssa. Liitteessä C selitetään, miksi Uuden maailman käännöksessä on Ap 5:9:n päätekstissä ilmaus ”Jehovan henki”, vaikka saatavilla olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee ”Herran henki” (ks. liite C1, liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 5:9).

seurakuntani: Kreikan sana ekklēsía esiintyy tässä ensimmäisen kerran. Se tulee kreikan sanoista ek ’ulos’ ja kaléō ’kutsua’. Sillä tarkoitetaan ihmisryhmää, joka on kutsuttu koolle tiettyä tarkoitusta, tilaisuutta tai toimintaa varten. (Ks. sanasto.) Jeesus ennustaa tässä voidelluista kristityistä koostuvan seurakunnan perustamisen. Näistä ”elävistä kivistä – – rakentuu hengellinen rakennus” (1Pi 2:4, 5). Septuagintassa tätä kreikan sanaa käytetään usein vastineena heprean sanalle qahál, joka on käännetty ”seurakunnaksi” ja joka tarkoittaa monesti koko Jumalan kansaa (5Mo 23:3; 31:30). Ap 7:38:ssa ”seurakunnaksi” sanotaan israelilaisia, jotka kutsuttiin pois Egyptistä. Vastaavasti kristityt, jotka on valittu maailmasta ja kutsuttu pimeydestä, muodostavat ”Jumalan seurakunnan” (Joh 15:19; 1Ko 1:2; 1Pi 2:9).

seurakunnan keskuudessa erämaassa: Tässä ”seurakunnaksi” sanotaan israelilaisia, jotka kutsuttiin pois Egyptistä. Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa esiintyvä heprean sana qahál, joka on Uuden maailman käännöksessä käännetty tavallisesti vastineella ”seurakunta”, tulee sanajuuresta, joka merkitsee ’kutsua koolle’, ’koota’, ’kokoontua’ (4Mo 20:8; 5Mo 4:10). Sana tarkoittaa usein israelilaisia järjestäytyneenä joukkona, esimerkiksi ilmauksissa ”Israelin seurakunta” (3Mo 16:17; Jos 8:35; 1Ku 8:14), ”tosi Jumalan seurakunta” (Ne 13:1) ja ”Jehovan seurakunta” (4Mo 20:4; 5Mo 23:2, 3; 1Ai 28:8; Mi 2:5). Septuagintassa heprean sana qahál on usein käännetty kreikan sanalla ekklēsía (esim. Ps 22:22 [21:23, LXX]), jota käytetään Kreikkalaisissa kirjoituksissa ”seurakunnan” vastineena. (Ks. Mt 16:18; Ap 5:11; tutkimisviitteet.)

seurakunnan: Kreikan sana ekklēsía esiintyy tässä ensimmäisen kerran Apostolien teoissa. Se tulee kreikan sanoista ek ’ulos’ ja kaléō ’kutsua’. Sillä tarkoitetaan ihmisryhmää, joka on kutsuttu koolle tiettyä tarkoitusta, tilaisuutta tai toimintaa varten, joten se kuvailee hyvin vastaperustettua kristillistä seurakuntaa (ks. sanasto). Tätä sanaa käytetään Mt 16:18:ssa (ks. tutkimisviite), jossa Jeesus ennustaa voidelluista kristityistä koostuvan seurakunnan perustamisen. He ovat ”eläviä kiviä”, joista ”rakentuu hengellinen rakennus” (1Pi 2:4, 5). Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa sanalla ekklēsía tarkoitetaan paitsi voideltuja kristittyjä ryhmänä myös jonkin maantieteellisen alueen kaikkia kristittyjä tai jonkin paikallisen seurakunnan kristittyjä. Tässä Ap 5:11:ssä se viittaa tekstiyhteyden perusteella Jerusalemin kristilliseen seurakuntaan. (Ks. Ap 7:38, tutkimisviite.)

ihmeitä: Tai ”ennusmerkkejä”. (Ks. Ap 2:19, tutkimisviite.)

ihmeitä: Tai ”ennusmerkkejä”. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa kreikan sanaa téras käytetään aina sanan sēmeíon (’merkki’, ’ihmeteko’) kanssa ja molemmat sanat ovat monikossa (Mt 24:24; Joh 4:48; Ap 7:36; 14:3; 15:12; 2Ko 12:12). Téras tarkoittaa sellaista, mikä herättää syvää kunnioitusta tai ihmetystä. Silloin kun se viittaa selvästi sellaiseen, mikä ennakoi tulevia tapahtumia, tutkimisviitteessä tai alaviitteessä on vaihtoehtoinen käännös ”ennusmerkki”.

Jehovan enkeli: Tämä ilmaus esiintyy usein Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa 1Mo 16:7:stä lähtien. Hepreassa on näissä kohdissa ”enkeliä” vastaavan heprean sanan ja Tetragrammin yhdistelmä. Kun ilmaus on eräässä Septuagintan varhaisessa jäljennöksessä Sak 3:5, 6:ssa, kreikan sanan ángelos (’enkeli’, ’sanansaattaja’, ’viestinviejä’) perässä on Jumalan nimi heprealaisin kirjaimin kirjoitettuna. Tämä tekstikatkelma, joka löytyi Juudean erämaassa olevasta luolasta Naḥal Ḥeveristä Israelista, on peräisin ajalta 50 eaa. – 50 jaa. Liitteessä C selitetään, miksi Uuden maailman käännöksessä on Ap 5:19:n päätekstissä ilmaus ”Jehovan enkeli”, vaikka saatavilla olevissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa lukee tässä ”Herran enkeli” (ks. liite C1, liite C3, johdanto, ja liite C3, Ap 5:19).

Israelin kansan: Tai ”israelilaisten”. Kirjaim. ”Israelin poikien”. (Ks. sanasto, ”Israel”.)

vanhimmat: Tai ”vanhinten neuvoston”, ”vanhimmiston”. Tässä käytetty kreikan sana gerūsía kuuluu samaan sanueeseen kuin Joh 3:4:ssä oleva sana gérōn (kirjaim. ’vanha mies’). Molemmat sanat esiintyvät Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa vain kerran. Jotkut ajattelevat, että ”vanhimmilla” tarkoitetaan sanhedrinia, Jerusalemissa toiminutta juutalaisten ylintä tuomioistuinta, joka koostui ylipapeista, kirjanoppineista ja vanhimmista. (Ks. Lu 22:66, tutkimisviite.) Tässä tekstiyhteydessä nämä kaksi ilmausta, ”sanhedrin” ja ”vanhimmat”, näyttävät kuitenkin viittaavan kahteen eri ryhmään, joihin kuului osittain samoja jäseniä. Jotkut ”vanhimmista” olivat ehkä sanhedrinin varsinaisia jäseniä, toiset sen neuvonantajia.

vanhinten joukko: Tai ”vanhinten neuvosto”, ”vanhimmisto”. Tässä käytetty kreikan sana presbytérion kuuluu samaan sanueeseen kuin sana presbýteros (kirjaim. ’vanhempi mies’). Sana presbýteros tarkoittaa Raamatussa ensisijaisesti niitä, joilla on valtaa ja vastuuta yhteisön tai kansan keskuudessa. Vaikka se viittaa joskus kirjaimelliseen ikään (esim. Lu 15:25; Ap 2:17:ssä), sitä ei käytetä pelkästään iäkkäistä. Tässä ”vanhinten joukko” tarkoittaa ilmeisesti sanhedrinia, Jerusalemissa toiminutta juutalaisten ylintä tuomioistuinta, joka koostui ylipapeista, kirjanoppineista ja vanhimmista. Nämä kolme ryhmää mainitaan usein yhdessä. (Mt 16:21; 27:41; Mr 8:31; 11:27; 14:43, 53; 15:1; Lu 9:22; 20:1; ks. sanasto, ”Vanhin”, ja tämän jakeen tutkimisviite, jossa selitetään sanaa sanhedrininsaliinsa.)

temppelin päällikkö: Ks. Ap 4:1, tutkimisviite.

temppelin päällikkö: Ts. temppelin vartioston päällikkö. Temppelin päällikkö mainitaan myös Ap 5:24, 26:ssa. Ensimmäisellä vuosisadalla tätä virkaa hoiti pappi, joka oli arvoltaan ylimmäisestä papista seuraava. Temppelin päällikkö oli vastuussa pappien palveluksesta, ja hän ylläpiti järjestystä temppelissä ja sen ympäristössä leeviläisistä koostuvan temppelipoliisin avulla. Hänen alaisuudessaan toimi muita päälliköitä. He valvoivat leeviläisiä, jotka avasivat temppelin portit aamulla ja sulkivat ne illalla. Vartijat vartioivat lahjoitusvaroja, huolehtivat yleisestä järjestyksestä ja varmistivat, ettei kukaan päässyt alueille, joille hänellä ei ollut lupaa mennä. Leeviläiset oli jaettu 24 osastoon, joista kukin palveli vuorotellen viikon kerrallaan, kaksi kertaa vuodessa. Todennäköisesti kullakin osastolla oli päällikkö, joka vastasi oman osastonsa toiminnasta temppelin päällikölle. Päälliköillä oli paljon vaikutusvaltaa. Heidät mainitaan niiden ylipappien kanssa, jotka juonittelivat surmatakseen Jeesuksen, ja he tulivat miehineen pidättämään hänet sinä yönä, jona hänet kavallettiin (Lu 22:4 [ks. tutkimisviite], 52).

paaluun: Tai ”puuhun”. Kreikan sanaa ksýlon (kirjaim. ’puu’ [aineena]) käytetään tässä kreikan sanan staurós (käännetty vastineella ”kidutuspaalu”) synonyymina, ja sillä kuvaillaan teloitusvälinettä, johon Jeesus naulittiin. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa Luukas, Paavali ja Pietari käyttävät sanaa ksýlon tässä merkityksessä yhteensä viisi kertaa (Ap 5:30; 10:39; 13:29; Ga 3:13; 1Pi 2:24). Septuagintassa sana ksýlon esiintyy 5Mo 21:22, 23:ssa heprean sanan ʽets (merk. ’puu’ [kasvina tai aineena], ’puukappale’) vastineena lauseessa ”hänet on – – ripustettu paaluun”. Lainatessaan tätä kohtaa Ga 3:13:ssa Paavali käyttää sanaa ksýlon lauseessa ”Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun”. Tämä kreikan sana on Septuagintassa myös Esr 6:11:ssä (1. Esdras 6:31, LXX) vastineena aramean sanalle ʼaʽ, joka vastaa heprean sanaa ʽets. Tuossa jakeessa sanotaan siitä, joka rikkoi Persian kuninkaan säädöstä: ”Hänen talostaan revitään rakennuspuu ja hänet pannaan siihen riippumaan.” Raamatunkirjoittajat käyttivät siis sanoja ksýlon ja staurós synonyymisesti. Tämä vahvistaa, että Jeesus teloitettiin pystysuorassa paalussa, jossa ei ollut poikkipuuta, sillä sitä sana ksýlon tarkoittaa tässä erikoiskäytössä.

Pääedustajaksi: Kreikan sanan arkhēgós perusmerkitys on ’johtaja’, ’ensimmäisenä kulkeva’. Se esiintyy Raamatussa neljä kertaa, ja joka kohdassa se viittaa Jeesukseen (Ap 3:15; 5:31; Hpr 2:10; 12:2). Tässä sitä käytetään arvonimen ”Pelastaja” rinnalla. (Ks. Ap 3:15, tutkimisviite, ja sanasto.)

elämän pääedustajan: Tai ”hänet, joka johtaa ihmiset elämään”. Vastineella ”pääedustaja” käännetyn kreikan sanan arkhēgós perusmerkitys on ’johtaja’, ’ensimmäisenä kulkeva’. Se esiintyy Raamatussa neljä kertaa, ja joka kohdassa se viittaa Jeesukseen (Ap 3:15; 5:31; Hpr 2:10; 12:2). Sitä voidaan käyttää myös sellaisesta, joka näyttää tietä tai raivaa tietä toisille, kuten edelläkävijästä tai uranuurtajasta. Koska Jeesuksesta tuli välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä ja hän avasi tien ikuiseen elämään, häntä voitiin hyvin perustein sanoa elämän pääedustajaksi tai elämän tienraivaajaksi. Kreikan sanaan sisältyy ajatus siitä, että muiden edellä kulkevalla on virallisesti tai hallinnollisesti johtajan tai ruhtinaan asema. (Samaan sanueeseen kuuluvaa sanaa käytetään Ap 7:27, 35:ssä Mooseksesta, kun hänestä puhutaan israelilaisten ”johtajana”.) Tässä jakeessa kreikan sana välittää ajatuksen keinosta, jonka avulla Jumala toteuttaa tarkoituksensa. Jeesus antoi ”vastaavat lunnaat” monien puolesta (1Ti 2:5, 6; Mt 20:28; Ap 4:12). Ylösnousemuksensa jälkeen hän voi ylimmäisenä pappina ja tuomarina käyttää lunastusuhrinsa arvoa ihmisten hyväksi. Tuon uhrin ansiosta lunnaisiin uskovat ihmiset voidaan vapauttaa synnistä ja kuolemasta. Juuri Jeesuksen välityksellä kuolleet siis saavat ylösnousemuksen. (Joh 5:28, 29; 6:39, 40.) Näin hän avaa tien ikuiseen elämään (Joh 11:25; 14:6; Hpr 5:9; 10:19, 20). Joissain raamatunkäännöksissä sana arkhēgós on käännetty vastineella elämän ”alkuunpanija”, mutta Raamattu osoittaa selvästi, että tämä nimitys ei sovi Jeesukseen. Hän on saanut elämänsä ja valtansa Jumalalta, ja Jumala käyttää häntä eri tehtävissä (Ps 36:9; Joh 6:57; Ap 17:26–28; Kol 1:15; Il 3:14). (Ks. sanasto, ”Pääedustaja”.)

he raivostuivat ja: Tai ”se viilsi heidän sisintään ja he”. Vastineella ”raivostua” käännetty kreikan sana esiintyy vain tässä ja Ap 7:54:ssä. Se merkitsee kirjaimellisesti ’sahata läpi’, mutta molemmissa esiintymiskohdissa sitä käytetään kuvaannollisesti voimakkaasta tunnereaktiosta.

Gamaliel: Lainopettaja, joka mainitaan Apostolien teoissa kaksi kertaa, tässä ja Ap 22:3:ssa. Hänen ajatellaan olevan sama kuin ei-raamatullisissa lähteissä mainittu Gamaliel vanhempi. Hänen isoisänsä tai mahdollisesti isänsä oli Hillel vanhempi, jota pidetään fariseusten vapaamielisemmän koulukunnan perustajana. Gamaliel oli koko kansan arvostama, ja hänen sanotaan olevan ensimmäinen, jota kutsuttiin kunnianimellä ”rabban”. Hän vaikutti merkittävästi oman aikansa juutalaiseen yhteiskuntaan, koska hän koulutti monia fariseusten poikia, kuten tarsolaista Saulia (Ap 22:3; 23:6; 26:4, 5; Ga 1:13, 14). Monet hänen tulkintansa Mooseksen laista ja rabbien perinteistä näyttävät suhteellisen avarakatseisilta. Hänen kerrotaan esimerkiksi laatineen lakeja, jotka suojelivat vaimoja säälimättömiltä aviomiehiltä ja leskiä häikäilemättömiltä lapsilta, ja puhuneen sen puolesta, että köyhillä ei-juutalaisilla oli sama oikeus jälkikorjuuseen kuin köyhillä juutalaisilla. Hänen suvaitsevuutensa näkyi myös siinä, miten hän suhtautui Pietariin ja muihin apostoleihin (Ap 5:35–39). Rabbiinisten lähteiden mukaan Gamaliel pani kuitenkin enemmän painoa rabbien perinteille kuin Raamatun kirjoituksille. Hänen opetuksensa olivat siis loppujen lopuksi samanlaisia kuin useimpien häntä edeltäneiden rabbien ja hänen oman aikansa uskonnollisten johtajien opetukset. (Mt 15:3–9; 2Ti 3:16, 17.) (Ks. sanasto, ”Fariseukset” ja ”Sanhedrin”.)

pieksivät: Tässä viitataan luultavasti juutalaisten tapaan rangaista antamalla ”yhtä vaille 40 lyöntiä” (2Ko 11:24; 5Mo 25:2, 3).

hyvää uutista: Kreikan sanan euangélion ensimmäinen esiintymiskohta. Joissain suomalaisissa raamatunkäännöksissä se on käännetty ”evankeliumiksi”. Samaan kreikan sanueeseen kuuluva sana euangelistḗs, joka on käännetty ”evankelistaksi”, merkitsee ’hyvän uutisen julistajaa’ (Ap 21:8, tutkimisviite; Ef 4:11, alav.; 2Ti 4:5, alav.).

hyvä uutinen: Kreikan sana euangélion tulee sanoista eu ’hyvä’, ’hyvin’ ja ángelos ’uutisen tuoja’, ’julistaja’. (Ks. sanasto.) Se on joissain suomalaisissa raamatunkäännöksissä käännetty ”evankeliumiksi”. Samaan sanueeseen kuuluva kreikan sana (euangelistḗs), joka on käännetty ”evankelistaksi”, merkitsee ’hyvän uutisen julistajaa’ (Ap 21:8, tutkimisviite; Ef 4:11, alav.; 2Ti 4:5, alav.).

julistivat – – hyvää uutista: Kreikan verbi euangelízomai kuuluu samaan sanueeseen kuin substantiivi euangélion ’hyvä uutinen’. Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa ”hyvä uutinen” liittyy läheisesti Jumalan valtakuntaan, joka oli Jeesuksen saarnaamis- ja opetustyön teema, ja pelastukseen, jonka voi saada uskomalla Jeesukseen Kristukseen. Apostolien teoissa kreikan verbi euangelízomai esiintyy monta kertaa, mikä tähdentää saarnaamistyön tärkeyttä (Ap 8:4, 12, 25, 35, 40; 10:36; 11:20; 13:32; 14:7, 15, 21; 15:35; 16:10; 17:18). (Ks. Mt 4:23; 24:14; tutkimisviitteet.)

talosta taloon: Kreikassa on tässä ilmaus katʼ oíkon, joka merkitsee kirjaimellisesti ’talon mukaan’. Useat sanakirjat ja kommentaattorit selittävät, että kreikan prepositio katá voidaan ymmärtää merkitykseltään distributiiviseksi eli jaottelevaksi. Esimerkiksi eräässä sanakirjassa sanotaan, että ilmauksella tarkoitetaan ”paikkoja, joiden katsotaan muodostavan sarjan, distributiivisesti käytettynä – – talosta taloon” (A Greek-English Lexicon of the New Testament and Other Early Christian Literature, 3. painos). Toisen hakuteoksen mukaan prepositio katá on ”distributiivinen (Ap 2:46; 5:42: – – talosta taloon / [yksittäisissä] taloissa – –)” (Exegetical Dictionary of the New Testament). Tutkija R. C. H. Lenski kommentoi: ”Apostolit eivät hetkeksikään lopettaneet siunattua työtään. ’Joka päivä’ he jatkoivat sen tekemistä avoimesti ’temppelissä’, missä sanhedrin ja temppelipoliisit saattoivat nähdä heidät ja kuulla heitä, ja tietenkin myös κατ’ οἴκον, distributiivisesti (’talosta taloon’) eikä pelkästään adverbiaalisesti (’kodissa’).” (The Interpretation of the Acts of the Apostles, 1961.) Nämä lähteet tukevat sitä ajatusta, että opetuslapset saarnasivat talosta toiseen. Prepositiota katá käytetään samalla tavalla Lu 8:1:ssä, jossa Jeesuksen kerrotaan saarnanneen ”kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään”. Ihmisiä yritettiin siis tavata henkilökohtaisesti menemällä heidän koteihinsa, ja tämä menetelmä johti erinomaisiin tuloksiin (Ap 6:7; vrt. Ap 4:16, 17; 5:28).