saastaisin, toisin sanoen pesemättömin, käsin: Markuksen selitys tässä ja jakeissa 3 ja 4 hyödytti lukijoita, jotka eivät tunteneet käsitettä ”saastaiset kädet” tai juutalaisten käsienpesutapaa (ks. ”Johdanto Markuksen evankeliumiin”). Juutalaiset pesivät kätensä puhdistusrituaalin mukaan noudattaakseen perinnettä ennemmin kuin huolehtiakseen hygieniasta. Myöhemmin Babylonian Talmud (Sotah 4b) rinnasti pesemättömin käsin syömisen seksisuhteeseen prostituoidun kanssa ja sanoi, että ne, jotka suhtautuvat käsien pesemiseen kevyesti, ”hävitetään perin juurin maailmasta”.

saastaisin, toisin sanoen pesemättömin, käsin: Markuksen selitys tässä ja jakeissa 3 ja 4 hyödytti lukijoita, jotka eivät tunteneet käsitettä ”saastaiset kädet” tai juutalaisten käsienpesutapaa (ks. ”Johdanto Markuksen evankeliumiin”). Juutalaiset pesivät kätensä puhdistusrituaalin mukaan noudattaakseen perinnettä ennemmin kuin huolehtiakseen hygieniasta. Myöhemmin Babylonian Talmud (Sotah 4b) rinnasti pesemättömin käsin syömisen seksisuhteeseen prostituoidun kanssa ja sanoi, että ne, jotka suhtautuvat käsien pesemiseen kevyesti, ”hävitetään perin juurin maailmasta”.

pese käsiään: Mooseksen lain mukaan pappien piti pestä kätensä ja jalkansa ennen kuin he huolehtivat tehtävistään alttarilla tai menivät kohtaamistelttaan (2Mo 30:18–21). Kuten Mr 7:2:n tutkimisviite osoittaa, fariseukset ja muut Jeesuksen ajan juutalaiset noudattivat kuitenkin ihmisten perinnettä peseytyessään puhdistusrituaalin mukaan. Neljästä evankeliumista vain Markuksen evankeliumissa mainitaan, että puhdistusrituaalissa kädet pestiin kyynärpäihin saakka.

peseydy: Monissa vanhoissa käsikirjoituksissa käytetään tässä kreikan verbiä baptízō (’kastaa’, ’upottaa’), joka useimmiten kuvailee kristillistä kastetta. Lu 11:38:ssa se kuitenkin viittaa monenlaisiin toistuviin peseytymisrituaaleihin, jotka perustuivat juutalaiseen perinteeseen. Toisissa vanhoissa käsikirjoituksissa on tässä kreikan verbi rhantízō ’pirskottaa’, ’puhdistaa pirskottamalla’ (Hpr 9:13, 19, 21, 22). Käsikirjoitusten lukutavasta riippumatta yleismerkitys on sama: hartaat juutalaiset eivät syöneet ennen kuin olivat peseytyneet jollain tavalla puhdistusrituaalin mukaan. Jerusalemissa on arkeologisia todisteita siitä, että juutalaiset käyttivät tuolloin rituaalikylpyaltaita, mikä voisi tässä tekstiyhteydessä tukea verbin baptízō kääntämistä vastineella ”upottautua”.

upottamisista veteen: Kirjaim. ”kastamisista”. Kreikan sana baptismós viittaa tässä puhdistusrituaaleihin, joita jotkut Jeesuksen ajan hartaat juutalaiset noudattivat. He kastoivat eli upottivat veteen aterioilla käytettävät maljat, kannut ja kupariastiat.

tekopyhät: Kreikan sanalla hypokritḗs tarkoitettiin alun perin kreikkalaisia (ja myöhemmin roomalaisia) näyttelijöitä, joiden käyttämät suuret naamiot vahvistivat ääntä. Sanaa alettiin käyttää kuvaannollisesti sellaisesta, joka kätki todelliset aikomuksensa tai persoonallisuutensa pettämällä tai teeskentelemällä. Jeesus sanoo tässä juutalaisia uskonnollisia johtajia ”tekopyhiksi”. (Mt 6:5, 16.)

tekopyhistä: Ks. Mt 6:2, tutkimisviite.

pyhien lahjoitusten joukkoon: ”Pyhiä lahjoituksia” voitiin antaa temppelissä ilmeisesti naisten esipihalla, jolla oli 13 ”rahalipasta” (Joh 8:20; ks. liite B11). Temppelissä oli todennäköisesti myös aarrevarasto, säilö, johon rahalippaiden rahat koottiin.

korban: Kreikan sana korbán on lainasana, joka tulee heprean sanasta qorbán ’uhrilahja’. Heprean sana esiintyy usein 3. ja 4. Mooseksen kirjassa, ja sitä käytetään sekä verta sisältävistä että verettömistä uhrilahjoista (3Mo 1:2, 3; 2:1; 4Mo 5:15; 6:14, 21). Samaan sanueeseen kuuluva sana korbanás esiintyy Mt 27:6:ssa, jossa se on käännetty ”pyhiksi lahjoituksiksi” (ks. Mt 27:6, tutkimisviite).

Jumalalle omistettu lahja: Kirjanoppineet ja fariseukset opettivat, että kaikki, mitä ihminen lupasi antaa lahjaksi Jumalalle, olipa se rahaa tai muuta omaisuutta, kuului temppelille. Tämän perinteen mukaisesti poika saattoi pitää tuon Jumalalle omistetun lahjan itsellään ja käyttää sitä omaksi hyödykseen sillä verukkeella, että se oli tarkoitettu temppelille. Tällä tavoin jotkut ilmeisesti välttelivät velvollisuuttaan huolehtia vanhemmistaan (Mr 7:12).

Joissain käsikirjoituksissa on sanat ”Se jolla on korvat kuunnella, kuunnelkoon”, mutta niitä ei ole tärkeissä varhaisissa käsikirjoituksissa, joten ne eivät ilmeisesti kuulu Markuksen alkuperäiseen tekstiin. Mr 4:9, 23:ssa samanlaiset sanat kuitenkin kuuluvat Jumalan hengen ohjauksessa kirjoitettuun Raamattuun. Joidenkin tutkijoiden mielestä joku jäljentäjä lisäsi nämä sanat tähän Mr 4:9, 23:n perusteella, koska katsoi niiden sopivan luontevasti jakeen 14 jatkoksi. (Ks. liite A3.)

Näin hän julisti kaikki ruoat puhtaiksi: Kreikkalainen teksti voidaan ymmärtää niin, että Jeesus sanoi nämäkin sanat, mutta yleensä ajatellaan, että Markus kommentoi tässä sitä, mitä Jeesuksen edellä olevat sanat merkitsivät. Jeesus ei antanut juutalaisille lupaa syödä nyt ruokia, joita Mooseksen lain alaisuudessa pidettiin epäpuhtaina. Laki oli voimassa Jeesuksen kuolemaan asti, ja Markuksen kommentti täytyy ymmärtää tätä historiallista taustaa vasten. (3Mo 11; Ap 10:9–16; Kol 2:13, 14.) Perinteistä kiinni pitävät uskonnolliset johtajat ajattelivat, että jopa ”puhtaiden” ruokien syöminen teki ihmisestä epäpuhtaan, ellei hän ensin noudattanut monimutkaisia puhdistusrituaaleja, joita Mooseksen laki ei vaatinut. Näin ollen Markuksen kommentti tarkoittaa ilmeisesti sitä, että laissa ”puhtaiksi” luokiteltujen ruokien syöminen ei Jeesuksen mukaan saastuttanut ihmistä vain siksi, ettei hän pessyt käsiään ihmisten perinnäisten rituaalien mukaisesti. Lisäksi joidenkin mielestä Markuksen kommentti liittyi myös siihen, mitä Jeesuksen sanat merkitsisivät tulevaisuudessa kristityille. Siihen aikaan kun Markus kirjoitti evankeliuminsa, Pietari oli jo nähnyt näyn, jossa hänelle oli kerrottu – samantapaisilla sanoilla, joita Markus käytti – että ”Jumala on puhdistanut” ruoat, joita Mooseksen lain alaisuudessa oli pidetty saastaisina (Ap 10:13–15). Jakeessa olevat sanat eivät siis näytä olevan Jeesuksen sanoja vaan tiivistelmä, jonka Markus esitti Jumalan hengen ohjauksessa Jeesuksen sanojen merkityksestä.

seksuaalinen moraalittomuus: Ks. Mt 15:19, tutkimisviite.

seksuaalista moraalittomuutta: Kreikan sana porneía on tässä monikossa, mikä voi viitata siihen, että seksuaaliseen moraalittomuuteen syyllistytään useita kertoja. (Ks. Mt 5:32, tutkimisviite, ja sanasto.)

oletko sinä kateellinen: Kirjaim. ”onko silmäsi huono”, ”onko silmäsi paha”. (Ks. Mt 6:23, tutkimisviite.) Kreikassa sanaa ”silmä” käytetään tässä kuvaannollisesti ihmisen asenteesta, taipumuksista, aikomuksista tai tunteista. (Vrt. sana ”kateus” Mr 7:22:ssa.)

aviorikokset: ”Aviorikosta” vastaava kreikan sana (moikheía) on tässä monikossa. (Ks. sanasto.)

häpeämätön käytös: Kreikan sana asélgeia tarkoittaa käytöstä, joka rikkoo räikeästi Jumalan lakeja ja heijastaa häpeämättömyyttä tai röyhkeää ylenkatseellisuutta. (Ks. sanasto.)

kateus: Tai ”kateellinen silmä”. Kirjaim. ”huono silmä”, ”paha silmä”. Kreikassa sanaa ”silmä” käytetään tässä kuvaannollisesti ihmisen asenteesta, taipumuksista, aikomuksista tai tunteista. (Ks. Mt 6:23; 20:15; tutkimisviitteet.)

kateellinen: Kirjaim. ”huono”, ”paha”. Jos kirjaimellinen silmä on huono tai viallinen, se ei näe selvästi. Samoin kateellinen silmä ei pysty tarkentumaan siihen, mikä on todella tärkeää (Mt 6:33). Sellainen silmä on tyytymätön ja ahne, levoton ja harhaileva. Se saa ihmisen tekemään virhearviointeja ja elämään itsekkäästi. (Ks. Mt 6:22, tutkimisviite.)

kreikkalainen: Tämä ei-israelilainen nainen oli todennäköisesti sukujuuriltaan kreikkalainen.

syyrialais-foinikialainen: Tämä kaksiosainen ilmaus juontuu luultavasti siitä, että Foinikia kuului Rooman Syyrian-provinssiin. (Ks. Mt 15:22, tutkimisviite, jossa selitetään sanoja ”foinikialainen” ja ”kanaanilainen”.)

foinikialainen: Tai ”kanaanilainen”. Kreik. Khananaía. Foinikian varhaiset asukkaat polveutuivat Nooan pojanpojasta Kanaanista (1Mo 9:18; 10:6), ja myöhemmin nimitys ”Kanaan” alkoi tarkoittaa ensisijaisesti Foinikiaa. (Ks. Mr 7:26, tutkimisviite, jossa selitetään ilmausta ”syyrialais-foinikialainen”.)

lasten – – pienille koirille: Koirat olivat Mooseksen lain mukaan epäpuhtaita, ja siksi sanaa ”koira” käytetään Raamatussa usein halventavassa merkityksessä (3Mo 11:27; Mt 7:6; Fil 3:2; Il 22:15). Mutta kun Jeesuksen käymästä keskustelusta kerrotaan Matteuksen (15:26) ja Markuksen evankeliumeissa, niissä molemmissa käytetään tuosta sanasta diminutiivia, jolloin se merkitsee ’pieniä koiria’, ’koiranpentuja’ tai ’lemmikkikoiria’, ja näin rinnastus pehmenee. Ehkä Jeesus siis valitsi lämpimän ilmauksen, jota käytettiin ei-juutalaisten perheiden lemmikkieläimistä. Vertaamalla israelilaisia ”lapsiin” ja ei-juutalaisia ”pieniin koiriin” Jeesus halusi ilmeisesti osoittaa, ketkä olivat etusijalla. Jos perheessä oli sekä lapsia että koiria, lapset saivat ruokaa ensin.

Dekapoliin: Ks. sanasto ja liite B10.

kuuro mies, joka ei pystynyt kunnolla puhumaan: Vain Markus kertoo, että Jeesus paransi kuuron miehen, jolla oli puhevaikeus (Mr 7:31–37).

vei hänet syrjään: Tavallisesti Jeesus ei tehnyt näin parantaessaan sairaita. Hän ehkä halusi, ettei mies joutuisi hämilleen, ja auttoi häntä siksi mahdollisimman huomaavaisesti.

sylkäisi: Sekä juutalaisten että muiden kansojen keskuudessa sylkemistä pidettiin parantamiskeinona tai merkkinä parantamisesta. Jeesus siis sylkäisi ehkä vain ilmaistakseen miehelle, että aikoi parantaa hänet. Olipa asia miten tahansa, hän ei käyttänyt sylkeään luonnonlääkkeenä.

huokaisi syvään: Markus kuvailee usein Jeesuksen tunteita, joista hänelle kertoi ehkä Pietari, syvästi tunteva mies (ks. ”Johdanto Markuksen evankeliumiin”). Tässä käytetty verbi voi välittää ajatuksen huokaamisesta, johon liittyy äänetön rukous, ja se heijastaa Jeesuksen myötätuntoa miestä kohtaan tai jopa tuskaa, jota kaikkien ihmisten kärsimys herätti hänessä. Samaan sanueeseen kuuluva verbi Ro 8:22:ssa kuvailee, miten koko luomakunta ”huokailee”.

Effata: Tämä kreikkaan translitteroitu sana tulee joidenkin mielestä heprean sananjuuresta, joka on Jes 35:5:ssä käännetty sanalla ”aukenevat”. Kun Jeesus käytti tätä sanaa, sen on täytynyt tehdä lähtemätön vaikutus silminnäkijään, mahdollisesti Pietariin, joka ehkä toisti sen sanatarkasti Markukselle. Se on ilmauksen ”Talita kuum” (Mr 5:41) tavoin niitä harvoja Jeesuksen sanoja, joita siteerataan sanatarkasti.