Psalmit 78:1–72
Maskil.* Asafin.+
78 Kuuntele, kansani, minun lakiani,*kiinnitä huomiota suuni sanoihin.*
2 Avaan suuni ja lausun sananlaskun,
esitän muinaisia arvoituksia.+
3 Sitä, mistä olemme kuulleet ja minkä tunnemmeja mistä isämme ovat meille kertoneet,+
4 emme salaa heidän jälkeläisiltään.Me kerromme tulevalle sukupolvelle+Jehovan ylistettävistä teoista ja hänen voimastaan,+hämmästyttävistä teoista, joita hän on tehnyt.+
5 Hän antoi Jaakobille säädöksen*ja sääti Israelille lain.Hän käski esi-isiämmevälittämään nämä asiat lapsilleen,+
6 jotta seuraava sukupolvi,vielä syntymättömät lapset, tuntisivat ne.+
He puolestaan kertoisivat ne omille lapsilleen.+
7 Silloin nämä oppisivat luottamaan Jumalaan.
He eivät unohtaisi Jumalan tekoja+vaan noudattaisivat hänen käskyjään.+
8 He eivät olisi samanlaisia kuin esi-isänsä,itsepäinen ja kapinallinen sukupolvi,+sukupolvi, jonka sydän oli ailahteleva*+ja joka* ei ollut uskollinen Jumalalle.
9 Efraimilaiset olivat aseistautuneet jousilla,mutta he perääntyivät taistelun päivänä.
10 He eivät pitäneet Jumalan liittoa+eivätkä halunneet noudattaa hänen lakiaan.+
11 He unohtivat, mitä hän oli tehnyt,+hänen ihmeensä, jotka hän antoi heidän nähdä.+
12 Hän teki hämmästyttäviä tekoja heidän esi-isiensä nähden+Egyptin maassa, Soanin seudulla.+
13 Hän halkaisi meren antaakseen heidän kulkea sen poikki,ja hän sai vedet seisomaan kuin muuri.*+
14 Päivällä hän johdatti heitä pilvelläja koko yön tulen valolla.+
15 Hän halkaisi kallioita erämaassa,hän antoi heidän juoda runsaasti, kuin syvistä vesistä.+
16 Hän sai purot pulppuamaan kalliosta,vedet virtaamaan kuin joet.+
17 Mutta he tekivät jatkuvasti syntiä häntä vastaan,kapinoivat Korkeinta vastaan aavikolla.+
18 He uhmasivat* Jumalaa sydämessään+vaatimalla himoitsemaansa* ruokaa.
19 Niin he puhuivat Jumalaa vastaanja sanoivat: ”Voiko Jumala kattaa pöydän erämaahan?”+
20 Hän löi kallioon,niin että vedet virtasivat ja purot ryöpsähtivät esiin.+
”Voiko hän antaa meille myös leipää,tai voiko hän hankkia kansalleen lihaa?”+
21 Kun Jehova kuuli sen, hän vimmastui.+Tuli+ leimahti Jaakobia vastaanja hänen vihansa syttyi Israelia kohtaan,+
22 koska he eivät uskoneet Jumalaan,+eivät luottaneet siihen, että hän voi pelastaa heidät.
23 Hän antoi ylhäällä oleville pilville käskynja avasi taivaan ovet.
24 Hän antoi sataa heille mannaa syötäväksi,hän antoi heille taivaan viljaa.+
25 Ihmiset söivät voimakkaiden* leipää,+hän lähetti heille runsaasti syötävää.+
26 Hän nostatti itätuulen taivaalleja sai voimallaan etelätuulen puhaltamaan.+
27 Hän antoi sataa heille lihaa kuin tomua,lintuja kuin merenrannan hiekkaa.
28 Hän sai ne putoamaan leirinsä keskelle,kaikkialle telttojensa ympärille.
29 Niin he söivät niitä ahmimalla.Hän antoi heille, mitä he halusivat.+
30 Mutta ennen kuin he olivat tyydyttäneet himonsa,kun ruoka oli vielä heidän suussaan,
31 Jumalan viha leimahti heitä vastaan.+
Hän surmasi heidän vahvimmat miehensä,+kaatoi maahan Israelin nuoret miehet.
32 Tästä huolimatta he tekivät vielä lisää syntiä+eivätkä uskoneet hänen ihmeisiinsä.+
33 Niinpä hän lopetti heidän päivänsä kuin henkäyksen,+antoi heidän vuosiensa päättyä äkillisiin kauhuihin.
34 Mutta aina kun hän surmasi heitä, he etsivät häntä.+He palasivat etsimään Jumalaa.
35 He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa+ja että korkein Jumala oli heidän lunastajansa.*+
36 He yrittivät kuitenkin pettää häntä suullaan,ja he valehtelivat hänelle kielellään.
37 Heidän sydämensä ei pysynyt lujasti hänen puolellaan,+eivätkä he olleet uskollisia hänen liitolleen.+
38 Mutta hän oli armollinen,+hän antoi anteeksi* heidän rikkomuksensa eikä tuhonnut heitä.+
Hän hillitsi usein suuttumuksensa+eikä purkanut kaikkea vihaansa.
39 Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä,*+ohi puhaltava tuuli, joka ei palaa.*
40 Kuinka usein he kapinoivatkaan häntä vastaan erämaassa+ja pahoittivat hänen mielensä aavikolla!+
41 Yhä uudelleen he koettelivat Jumalaa,+ja he tuottivat surua* Israelin Pyhälle.
42 He eivät muistaneet hänen voimaansa,*sitä päivää, jona hän pelasti* heidät vastustajan vallasta,+
43 sitä, miten hän näytti merkkinsä Egyptissä+ja ihmeensä Soanin seudulla
44 ja miten hän muutti Niilin kanavat vereksi,+niin ettei vesistä voinut juoda.
45 Hän lähetti parvittain paarmoja piinaamaan heitä+ja sammakoita aiheuttamaan heille tuhoa.+
46 Hän antoi heidän satonsa ahnaille heinäsirkoille,heidän työnsä hedelmät kulkusirkkaparville.+
47 Hän hävitti heidän viiniköynnöksensä rakeilla+ja heidän sykomoripuunsa raekivillä.
48 Hän jätti heidän juhtansa raesateen+ja karjansa leimahtelevien salamoiden* armoille.
49 Hän suuntasi heihin hehkuvan vihansa,vimman, suuttumuksen, ahdingon,lähetti onnettomuutta tuottavat enkelijoukot.
50 Hän raivasi tien vihalleen.
Hän ei säästänyt heitä* kuolemaltavaan luovutti heidät* kulkutaudin* kouriin.
51 Lopulta hän löi kuoliaaksi kaikki egyptiläisten esikoiset,+heidän miehuutensa* ensi hedelmät Haamin teltoista.
52 Sitten hän toi kansansa pois kuin katraan+ja johti heitä kuin laumaa erämaassa.
53 Hän johdatti heitä turvallisesti,eivätkä he pelänneet.+Meri peitti heidän vihollisensa.+
54 Hän toi heidät pyhälle alueelleen,+tähän vuoristoon, jonka hän oli hankkinut oikealla kädellään.+
55 Hän ajoi kansat pois heidän edestään.+Hän jakoi heille perinnön mittanuoralla,+asetti Israelin heimot asumaan koteihinsa.+
56 He uhmasivat* kuitenkin jatkuvasti Jumalaa, Korkeinta, ja kapinoivat häntä vastaan.+He eivät välittäneet hänen muistutuksistaan.+
57 He myös kääntyivät pois ja olivat yhtä petollisia kuin esi-isänsä,+
yhtä epäluotettavia kuin löysä jousi.+
58 He loukkasivat häntä jatkuvasti uhripaikoillaan+ja vihastuttivat hänet* veistetyillä jumalankuvillaan.+
59 Jumala kuuli sen ja vimmastui,+ja hän hylkäsi Israelin kokonaan.
60 Viimein hän jätti Silon pyhäkköteltan,+teltan, jossa hän oli asunut ihmisten keskuudessa.+
61 Niin hän antoi voimansa vertauskuvan joutua vankeuteen,mahtavuutensa vastustajan käsiin.+
62 Hän luovutti kansansa miekalle+ja vimmastui perinnölleen.
63 Tuli tuhosi hänen nuoret miehensä,eikä hänen nuorille naisilleen laulettu häälauluja.*
64 Hänen pappinsa kaatuivat miekkaan,+eivätkä heidän leskensä itkeneet.+
65 Silloin Jehova heräsi kuin unesta,+niin kuin mahtava mies+ herää juotuaan viiniä.
66 Hän ajoi vastustajansa takaisin,+hän tuotti heille pysyvän häpeän.
67 Hän hylkäsi Joosefin teltaneikä valinnut Efraimin heimoa,
68 vaan hän valitsi Juudan heimon,+Siioninvuoren, jota hän rakastaa.+
69 Hän teki pyhäköstään yhtä pysyvän kuin on taivas,*+kuin maa, jonka hän on perustanut ikuisiksi ajoiksi.+
70 Hän valitsi palvelijansa Daavidin+ja otti hänet lammastarhoista,+
71 imettäviä emoja hoivaamasta,ja asetti hänet paimentamaan kansaansa Jaakobia+ja perintöään Israelia.+
72 Hän* paimensi heitä nuhteettomin* sydämin+ja johti heitä taitavin käsin.+
Alaviitteet
^ Tai ”opetustani”.
^ Kirjaim. ”kallistakaa korvanne suuni sanoille”.
^ Tai ”muistutuksen”.
^ Kirjaim. ”joka ei ollut valmistanut sydäntään”.
^ Kirjaim. ”jonka henki”.
^ Tai ”pato”.
^ Kirjaim. ”koettelivat”.
^ Tai ”sielulleen”.
^ Tai ”enkelien”.
^ Tai ”kostajansa”.
^ Kirjaim. ”peitti”.
^ Kirjaim. ”olivat lihaa”.
^ Tai mahd. ”että henki lähtee eikä tule takaisin”.
^ Tai ”tuskaa”.
^ Kirjaim. ”kättään”.
^ Kirjaim. ”lunasti”.
^ Tai mahd. ”korkean kuumeen”.
^ Tai ”heidän sieluaan”.
^ Kirjaim. ”heidän elämänsä”.
^ Tai ”ruton”.
^ Tai ”suvunjatkamiskykynsä”.
^ Kirjaim. ”koettelivat”.
^ Tai ”herättivät hänessä mustasukkaisuutta”.
^ Kirjaim. ”hänen neitsyitään ylistetty”.
^ Kirjaim. ”Hän rakensi pyhäkkönsä kuin korkeudet”.
^ Ts. Daavid.