Tuomarien kirja 18:1–31
18 Tuohon aikaan Israelissa ei ollut kuningasta.+ Danilaisten+ heimo etsi tuolloin perintöaluetta, jossa asua, koska se ei ollut vielä siihen mennessä saanut sitä Israelin heimojen keskuudesta.+
2 Danilaiset lähettivät heimostaan viisi miestä, päteviä miehiä Sorasta ja Estaolista,+ vakoilemaan maata ja tutkimaan sitä. He sanoivat miehille: ”Menkää tutkimaan maata.” Miehet tulivat Efraimin vuoristoon Miikan+ talolle ja olivat siellä yötä.
3 Ollessaan lähellä Miikan taloa he tunnistivat nuoren leeviläismiehen äänen,* joten he menivät hänen luokseen ja kysyivät: ”Kuka toi sinut tänne? Mitä sinä täällä teet? Miksi olet jäänyt tänne?”
4 Hän kertoi heille, mitä Miika oli tehnyt hänelle, ja lisäsi: ”Hän palkkasi minut papikseen.”+
5 Silloin he sanoivat hänelle: ”Kysyisitkö Jumalalta, onnistuuko matkamme?”
6 Pappi sanoi heille: ”Menkää rauhassa. Jehova on kanssanne matkallanne.”
7 Niinpä ne viisi miestä jatkoivat matkaansa ja tulivat Laisiin.+ He näkivät, että sen asukkaat olivat sidonilaisten tapaan riippumattomia muista ja elivät rauhassa ja huolettomina.+ Maassa ei ollut sortavaa valloittajaa, joka olisi ahdistanut heitä. He asuivat kaukana sidonilaisista eivätkä olleet tekemisissä keidenkään muiden kanssa.
8 Kun miehet palasivat veljiensä luo Soraan ja Estaoliin,+ nämä kysyivät heiltä: ”Miten teillä meni?”
9 He vastasivat: ”Käydään heidän kimppuunsa, sillä olemme nähneet, että tuo maa on erittäin hyvä. Miksi te epäröitte? Älkää viivytelkö, vaan menkää ottamaan se haltuunne.
10 Kun saavutte sinne, huomaatte, että kansa on huoleton+ ja maa on laaja. Jumala on antanut käsiinne tuon maan – paikan, josta ei puutu mitään, mitä maan päällä on.”+
11 Silloin Sorasta ja Estaolista+ lähti 600 danilaisten heimoon kuuluvaa miestä, jotka olivat varustautuneet taisteluun.
12 He menivät ylös ja leiriytyivät Kirjat-Jearimin+ lähistölle Juudaan. Siksi tuota Kirjat-Jearimin länsipuolella sijaitsevaa paikkaa kutsutaan Mahane-Daniksi*+ vielä nykyäänkin.
13 Sieltä he menivät Efraimin vuoristoon ja tulivat Miikan+ talon luo.
14 Silloin ne viisi miestä, jotka olivat käyneet vakoilemassa Laisin+ maata, sanoivat veljilleen: ”Tiesittekö, että näissä taloissa on efodi,* kotijumalia,* veistetty kuva ja metallipatsas?*+ Miettikää, mitä teidän pitäisi tehdä.”
15 Niin he pysähtyivät sinne, menivät nuoren leeviläismiehen+ talolle, joka oli Miikan talon luona, ja kysyivät, mitä hänelle kuului.
16 Danin heimoon kuuluvat 600 miestä,+ jotka olivat varustautuneet taisteluun, seisoivat koko ajan portilla.
17 Maata vakoilleet viisi miestä+ menivät sisään ottaakseen veistetyn kuvan, efodin,+ kotijumalat+ ja metallisen jumalankuvan.+ (Pappi+ seisoi portilla taisteluun varustautuneiden 600 miehen kanssa.)
18 He menivät Miikan taloon ja ottivat veistetyn kuvan, efodin, kotijumalat ja metallisen jumalankuvan. Pappi sanoi heille: ”Mitä te teette?”
19 Mutta he sanoivat hänelle: ”Ole hiljaa. Älä puhu mitään, vaan* lähde mukaamme ja ryhdy meidän neuvonantajaksemme* ja papiksemme. Onko sinusta parempi olla pappina yhden miehen+ talossa vai tulla papiksi yhdelle Israelin suvulle ja heimolle?”+
20 Pappi oli tähän tyytyväinen, ja hän otti efodin, kotijumalat ja veistetyn kuvan+ ja lähti joukon mukaan.
21 Sitten danilaiset kääntyivät jatkamaan matkaansa, ja joukon edellä olivat lapset, karja ja arvoesineet.
22 He olivat ehtineet jonkin matkan päähän Miikan talosta, kun Miikan naapurustossa asuvat miehet kokoontuivat ja lähtivät danilaisten perään.
23 He huusivat danilaisille, ja nämä kääntyivät heitä kohti ja sanoivat Miikalle: ”Mikä nyt on? Miksi olette kokoontuneet yhdeksi joukoksi?”
24 Niin hän sanoi: ”Te olette vieneet jumalani, jotka olen tehnyt, ja ottaneet mukaanne pappinikin. Mitä minulla on jäljellä? Miten siis voitte kysyä minulta: ’Mikä sinun on?’”
25 Danilaiset vastasivat: ”Älä puhu meille tuohon sävyyn. Muuten vihaiset* miehet voivat hyökätä kimppuusi, ja silloin sinä ja perheesi saatte surmanne.”*
26 Sitten danilaiset jatkoivat matkaansa, ja kun Miika näki, että he olivat häntä voimakkaampia, hän kääntyi ja palasi kotiinsa.
27 Otettuaan Miikan tekemät jumalat ja hänen pappinsa he menivät Laisiin,+ missä ihmiset elivät rauhassa ja huolettomina.+ He löivät heidät kuoliaaksi miekalla ja polttivat kaupungin.
28 Kukaan ei pelastanut sitä, sillä se oli kaukana Sidonista ja sijaitsi Bet-Rehobiin+ kuuluvalla laaksotasangolla* eivätkä sen asukkaat olleet tekemisissä keidenkään muiden kanssa. Sitten danilaiset rakensivat kaupungin uudelleen ja asettuivat sinne asumaan.
29 Lisäksi he antoivat kaupungille nimeksi Dan+ isänsä Danin mukaan, joka oli Israelin poika.+ Kaupungin entinen nimi oli kuitenkin Lais.+
30 Sen jälkeen danilaiset pystyttivät sinne veistetyn kuvan,+ ja Jonatan,+ Mooseksen pojan Gersomin+ poika, ja hänen poikansa toimivat danilaisten heimon pappeina siihen päivään asti, jona maan asukkaat vietiin pakkosiirtolaisuuteen.
31 He pystyttivät Miikan tekemän veistetyn kuvan, ja se oli siellä koko sen ajan, jonka tosi Jumalan pyhäkkö oli Silossa.+
Alaviitteet
^ Tai ”murteen”, ”aksentin”.
^ Merk. ’Danin leiri’.
^ Tai ”epäjumalankuvia”. Hepr. terafím.
^ Tai ”valettu patsas”.
^ Kirjaim. ”Pane kätesi suullesi ja”.
^ Kirjaim. ”isäksemme”.
^ Tai ”menetätte sielunne”.
^ Tai ”katkerat”.
^ Tai ”alatasangolla”.