Antaako Jumala minulle anteeksi?
Raamattu vastaa
Jumala antaa syntimme anteeksi, jos itse otamme tarvittavat askeleet. Raamatussa sanotaan, että Jumala on ”altis antamaan anteeksi” ja että hän ”antaa paljon anteeksi” (Nehemia 9:17; Psalmit 86:5; Jesaja 55:7). Kun Jumala antaa meille anteeksi, hän antaa anteeksi täysin. Syntimme on ”pyyhitty pois” (Apostolien teot 3:19). Lisäksi hän antaa anteeksi pysyvästi. Jeremian 31:34:ssä hän sanoo: ”Heidän syntiään [en] tule enää muistamaan.” Kun Jumala on antanut anteeksi, hän ei nosta syntejämme esiin yhä uudelleen voidakseen syyttää tai rangaista meitä.
Jumalan anteeksianto ei kuitenkaan perustu tunteellisuuteen, eikä se ole osoitus heikkoudesta. Hän ei koskaan tingi vanhurskaista normeistaan. Siksi hän joissakin tilanteissa pidättyy antamasta anteeksi (Joosua 24:19, 20).
Askeleet Jumalan anteeksiannon saamiseksi
On välttämätöntä ymmärtää, että synti rikkoo Jumalan normeja. Vaikka tekosi on voinut loukata toisia ihmisiä, synti on ennen kaikkea rikkomus Jumalaa vastaan. (Psalmit 51:1, 4; Apostolien teot 24:16.)
Synti on tunnustettava Jumalalle rukouksessa (Psalmit 32:5; 1. Johanneksen kirje 1:9).
Synnin johdosta on tunnettava syvää murhetta. ”Jumalinen murhe” saa aikaan katumuksen eli asenteen muutoksen (2. Korinttilaisille 7:10). Tähän sisältyy se, että katuu tekoja, jotka johtivat syntiin (Matteus 5:27, 28).
On ”käännyttävä” eli muutettava toimintaansa (Apostolien teot 3:19). Se voi tarkoittaa jonkin yksittäisen teon tai tavan karttamista tai koko ajattelu- tai toimintatavan muuttamista (Efesolaisille 4:23, 24).
On pyrittävä oikaisemaan tekemänsä vääryys ja korjaamaan aiheuttamansa vahinko (Matteus 5:23, 24; 2. Korinttilaisille 7:11). Pyydä anteeksi niiltä, jotka joutuivat kärsimään siitä, mitä teit tai jätit tekemättä, ja hyvitä vahinko mahdollisuuksiesi mukaan (Luukas 19:7–10).
Pyydä anteeksiantoa Jumalalta Jeesuksen lunastusuhrin perusteella (Efesolaisille 1:7). Saadaksesi anteeksi sinun täytyy antaa anteeksi niille, jotka ovat tehneet syntiä sinua vastaan (Matteus 6:14, 15).
Jos olet tehnyt vakavan synnin, puhu jollekulle, jolla on edellytyksiä auttaa sinua hengellisesti ja joka voi rukoilla puolestasi (Jaakobin kirje 5:14–16).
Jumalan anteeksiantoa koskevia vääriä käsityksiä
”Olen tehnyt liian paljon syntiä, jotta voisin saada anteeksi.”
Kun otamme askeleet, jotka Jumala on esittänyt Raamatussa, saamme anteeksi, sillä Jumalan kyky antaa anteeksi on suurempi kuin meidän syntimme. Hän voi antaa anteeksi vakavat synnit ja myös ne synnit, joihin olemme langenneet useita kertoja (Jesaja 1:18).
Esimerkiksi Israelin kuningas Daavid sai anteeksi aviorikoksen ja murhan (2. Samuelin kirja 12:7–13). Myös apostoli Paavali, joka tunsi olleensa maailman syntisin ihminen, sai anteeksi (1. Timoteukselle 1:15, 16). Jopa ensimmäisen vuosisadan juutalaiset, joiden Jumala katsoi olevan vastuussa Jeesuksen – Messiaan – tappamisesta, saivat anteeksi, jos he muuttuivat (Apostolien teot 3:15, 19).
”Saan syntini anteeksi, jos tunnustan ne papille.”
Yhdelläkään ihmisellä ei ole nykyään valtaa antaa toiselle ihmiselle anteeksi hänen syntejään Jumalaa vastaan. Vaikka syntien tunnustaminen toiselle ihmiselle voi auttaa syntiä tehnyttä toipumaan, vain Jumala voi antaa synnit anteeksi (Efesolaisille 4:32; 1. Johanneksen kirje 1:7, 9).
Mitä Jeesus sitten tarkoitti, kun hän sanoi apostoleille: ”Jos te annatte joidenkuiden synnit anteeksi, ne ovat heille anteeksi annettuja; jos te pidätätte joidenkuiden synnit, ne ovat pidätettyjä”? (Johannes 20:23.) Hän viittasi siihen ainutlaatuiseen valtaan, jonka hän antaisi apostoleille näiden saadessa pyhän hengen (Johannes 20:22).
Apostolit saivatkin tällaisen lahjan, kun pyhä henki vuodatettiin vuonna 33 (Apostolien teot 2:1–4). Apostoli Pietari käytti saamaansa valtaa, kun hän tuomitsi Ananias- ja Safira-nimiset opetuslapset. Hän sai yliluonnollista tietoa heidän petoksestaan, ja hänen antamansa tuomio osoitti, etteivät he saisi syntiään anteeksi. (Apostolien teot 5:1–11.)
Tuo pyhän hengen välityksellä saatu yliluonnollinen lahja, kuten myös parantaminen, kielilläpuhuminen ja muut lahjat, lakkasivat apostolien kuoleman jälkeen (1. Korinttilaisille 13:8–10). Kukaan ihminen ei siis nykyään voi antaa toiselle ihmiselle anteeksi hänen syntejään.