İrina Zaxarçenko ja Validə Cəbrayılova olivat fyysisesti heikkoja mutta esiintyivät päättäväisinä Pirallahın alioikeudessa Bakussa 28. tammikuuta 2016. Tuomion lukemisen aikana heitä pidettiin kaltereiden takana kuin paatuneita rikollisia. Tuomari Əkrəm Qəhrəmanov tuomitsi heidät siitä, että he olivat levittäneet uskonnollista kirjallisuutta ilman valtion myöntämää lupaa, ja määräsi kummallekin 7 000 manatin (noin 4 000 euroa) sakot. Koska he kuitenkin olivat jo olleet vankilassa 11 kuukautta, tuomari mitätöi sakot ja vapautti heidät.

Azerbaidžanin kansallisen turvallisuuden ministeriö (MNS) väitti kahden Jehovan todistajan, İrina Zaxarçenkon ja Validə Cəbrayılovan, syyllistyneen rikokseen, kun nämä olivat tarjonneet ilmaista Raamattuun perustuvaa lehtistä eräälle bakulaiselle naiselle. MNS tutki väitettyä rikosta kymmenen viikon ajan ja kuulusteli naisia useita kertoja aggressiiviseen sävyyn. Kun naiset tulivat MNS:n kuulusteltavaksi 17. helmikuuta 2015, he joutuivatkin yllätyksekseen oikeuden eteen a ja heidät määrättiin tutkintavankeuteen.

Viranomaiset kohtelivat naisia alusta alkaen kuin rikollisia, jotka ovat ”uhka yhteiskunnalle”. Eräs puolustuksen jäsen sanoi: ”Olin hämmästynyt siitä, miten yliampuvasti rikostutkija kuvaili näiden kahden naisen toimintaa. Hän väitti, että heidän aikeensa olivat rikollisia ja että he toimivat tahallaan lainvastaisesti. Tosiasiassa Validə kävi uudelleen sellaisen naisen luona, joka oli edellisillä kerroilla keskustellut Raamatusta mielellään ja pyytänyt uskonnollista kirjallisuutta. Nainen kutsui Validən ja İrinan kotiinsa teelle ja otti vastaan uskonnollisen lehtisen.”

Koko 11 kuukautta kestäneen vankeuden ajan MNS piti İrinaa ja Validəa eristyksissä eikä sallinut heidän ottaa vastaan vieraita. Heiltä kiellettiin myös puhelinsoitot ja kirjeenvaihto, eikä heillä saanut olla Raamattua. Lisäksi he saivat kestää MNS:n virkailijoiden jatkuvaa painostusta. Naiset laihtuivat, kärsivät unettomuudesta ja heikentyivät fyysisesti. Oikeus epäsi kaikki vetoomukset naisten siirtämiseksi kotiarestiin oikeudenkäyntiä edeltäväksi ajaksi.

MNS lisäsi naisten kärsimystä vaatimalla kolmeen otteeseen – toukokuussa, heinäkuussa ja syyskuussa 2015 – tuomioistuinta jatkamaan heidän tutkintavankeuttaan. Kun oikeus lopulta joulukuussa otti naisia koskevan rikosasian käsittelyyn, tuomari Qəhrəmanov lykkäsi oikeudenkäyntiä vielä kolme kertaa. İrina ja Validə ehtivät olla vankilassa melkein vuoden ennen kuin oikeus antoi päätöksensä 28. tammikuuta 2016.

Oikeusprosessin aikana paljastui, että MNS:llä oli käynnissä laaja kampanja Jehovan todistajia vastaan. MNS pyysi tuomioistuinta vangitsemaan naiset, jotta se voisi löytää muitakin Jehovan todistajia, jotka olivat osallistuneet niin sanottuun rikolliseen toimintaan. Samaan aikaan kun naiset olivat vankilassa, viranomaiset ahdistelivat Bakun Jehovan todistajia kuulustelemalla heitä toistuvasti ja tekemällä ratsioita kymmeniin koteihin ja yhteen heidän kokouspaikkaansa.

Jehovan todistajat kääntyivät kansainvälisten ihmisoikeuselinten puoleen, jotta İrina ja Validə saisivat helpotusta tilanteeseensa. He jättivät valituksia Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja joihinkin YK:n elimiin. Jehovan todistajat kautta maailman lähettivät tuhansia kirjeitä Azerbaidžanin viranomaisille. Jehovan todistajien edustajat eri maissa lähestyivät omien maittensa viranomaisia ja lähettivät Azerbaidžanin presidentille kirjeitä ja pyysivät, että asiaan puututtaisiin humanitaarisista syistä.

Mielivaltaisia pidätyksiä käsittelevä YK:n työryhmä totesi 2. joulukuuta 2015, että Azerbaidžan oli loukannut İrina Zaxarçenkon ja Validə Cəbrayılovan oikeuksia ja syyllistynyt uskonnolliseen syrjintään. Se kehotti Azerbaidžanin viranomaisia vapauttamaan naiset ja maksamaan heille vahingonkorvausta mielivaltaisesta vangitsemisesta. Seuraavana päivänä YK:n ihmisoikeuskomitea kehotti viranomaisia siirtämään İrina Zaxarçenkon vankilasta kotiarestiin hänen huonontuneen terveydentilansa vuoksi.

Oikeudenkäynnissä kuultiin aluksi oletettua uhria, joka kertoi saaneensa İrina Zaxarçenkolta ja Validə Cəbrayılovalta uskonnollisen lehtisen. Hänen todistuksensa oli kuitenkin hämmentävä, ja se oli ristiriidassa hänen aiempien lausuntojensa kanssa. Hän ei kyennyt selittämään, millaista vahinkoa hän oli ”uhrina” kärsinyt. Tuomari Qəhrəmanov antoi İrina Zaxarçenkolle ja Validə Cəbrayılovalle mahdollisuuden esittää ”uhrille” kysymyksiä. He toivat kunnioittavasti esiin naisen todistuksessa ilmenneet epäjohdonmukaisuudet ja epätarkkuudet. Sekä İrina että Validə vakuuttivat ”uhrille” antavansa hänelle anteeksi.

Oikeus kuuli myös kahta oletetun rikoksen ”todistajaa”. He olivat allekirjoittaneet lausunnot, joiden mukaan İrina Zaxarçenko ja Validə Cəbrayılova olivat syyllistyneet rikokseen, mutta tunnustivat, etteivät olleet edes lukeneet lausuntoja. Kun heitä kuulusteltiin, he myönsivät, etteivät he tunteneet İrinaa ja Validəa, ja sanoivat, etteivät he olleet saaneet näiltä mitään uskonnollista kirjallisuutta. Erään kolmannen todistajan lausunto, jonka tuomari luki ääneen oikeudessa, oli sekin epäjohdonmukainen ja ristiriitainen.

İrina Zaxarçenkon ja Validə Cəbrayılovan syyttömyyttä puoltavista todisteista huolimatta tuomari Qəhrəmanov totesi heidät syyllisiksi. Naisten puolustuksessa mukana ollut asianajaja sanoi oikeudenkäynnin jälkeen: ”Mielestäni päätös on järjetön. Mielivaltaisia pidätyksiä käsittelevä YK:n työryhmä totesi, että naisille oli tehty vääryyttä, ja vaati, että heidät tulee vapauttaa ja että heille tulee maksaa korvausta. Nyt, vain muutamaa viikkoa myöhemmin, tuomari toteaa heidät syyllisiksi.” Naiset arvioivat mahdollisuutta valittaa saamastaan epäoikeudenmukaisesta tuomiosta.

Jehovan todistajien maailmanlaajuinen yhteisö on helpottunut saatuaan tietää, että İrina ja Validə ovat nyt vapaita ja että he saavat huolenpitoa perheiltään ja myös tarpeellista lääkärinhoitoa. He ovat järkyttyneitä siitä, että Azerbaidžan on sallinut näiden kahden rauhaa rakastavan, viattoman naisen epäoikeudenmukaisen ja huonon kohtelun ja vieläpä oikeuttanut sen tuomioistuimen päätöksellä.

Jehovan todistajien lisäksi monet muutkin ovat huolissaan Azerbaidžanin räikeistä uskonnonvapauden loukkauksista. Kansainvälinen yhteisö seuraa kiinnostuksella, alkavatko Azerbaidžanin viranomaiset kohdella paremmin uskonnollisia vähemmistöjä. Jehovan todistajat etsivät edelleen mahdollisuuksia keskustella viranomaisten kanssa asioista, jotka vaikuttavat heidän uskonnolliseen toimintaansa Azerbaidžanissa, ja toivovat pääsevänsä yhteisymmärrykseen heidän kanssaan.