16. KESÄKUUTA 2014
ETELÄ-KOREA
Toisten omantunnon sivuuttaminen koettelee tuomarien omaatuntoa
Suwonin piirioikeuden puheenjohtaja itki julistaessaan vankeustuomion 21-vuotiaalle Im Chang-jolle, joka kieltäytyi asepalveluksesta omantunnonsyistä. Vaikka hän oli langettanut samana päivänä tuomion viidessä muussa rikosasiassa täysin tyynenä, tämän tapauksen epäoikeudenmukaisuus nosti kyyneleet hänen silmiinsä. Hän joutui pakon edessä tuomitsemaan tuon Jehovan todistajiin kuuluvan nuoren miehen 18 kuukaudeksi vankeuteen.
Etelä-Korean tuomarit ovat joka kuukausi samassa tilanteessa. Nuori mies ilmoittaa oikeudessa olevansa aseistakieltäytyjä, ja hänen olosuhteistaan riippumatta tuomari tuomitsee hänet 18 kuukaudeksi vankilaan. Tuomari Kim Young-sik sanoi erästä aseistakieltäytyjää koskevassa ratkaisussaan: ”Tuskin kukaan tuomari uskoo, että tuomitessaan aseistakieltäytyjiä hän ’rankaisee rikollisia’.” Tämä ristiriita sai tuon tuomarin kyseenalaistamaan sen, että asepalveluksen välttämistä koskevaa säännöstä sovelletaan niihin, jotka kieltäytyvät aseista omantunnonsyistä.
Etelä-Korea ei tunnusta oikeutta kieltäytyä asepalveluksesta omantunnonsyistä eikä tarjoa kansalaisilleen vaihtoehtoista siviilipalvelusta. Tuomarit eivät voi välttää tätä toistuvaa ongelmaa, vaan heidän täytyy tuomita aseistakieltäytyjät rikollisina. Tuomarit myös tietävät YK:n ihmisoikeuskomitean todenneen useaan otteeseen – kaikkiaan 501 nuoren miehen tapauksessa – että vastoin kansainvälisiä sitoumuksiaan Etelä-Korea loukkaa ihmisoikeuksia asettaessaan syytteeseen ja vangitessaan aseistakieltäytyjät. Tämän johdosta yhä useampien tuomarien omaa omaatuntoa vaivaa se, että he langettavat vankeusrangaistuksia kristityille nuorille miehille, jotka omantunnonsyistä kieltäytyvät asepalveluksesta.
Kuusi piirioikeuden tuomaria on pyytänyt Etelä-Korean valtiosääntötuomioistuinta ottamaan kantaa aseistakieltäytymistä koskeviin oikeustapauksiin, vaikka tämä tuomioistuin totesi melko äskettäin, vuonna 2011, ettei asepalveluslaki ole perustuslainvastainen. Nuo tuomarit ovat ratkaisuissaan tuoneet esiin myös käytännön ongelmia.
Tuomarien kannanottoja
Onko eettisesti oikein vangita henkilö, joka omantunnonsyistä kieltäytyy asepalveluksesta?
”Omantunnonvapaus on perustuslain suojaama perusoikeus, ja sen perimmäisenä tarkoituksena on suojella yksilön omaatuntoa, joka on ihmisarvon perusta. – – Vaikka päätös kieltäytyä asepalveluksesta poikkeaa enemmistön kannasta, olisi vaikeaa väittää sen olevan vakava yhteiskunnan tai valtion vastainen rikos, josta olisi ehdottomana seuraamuksena langetettava rikosoikeudellinen rangaistus.” (Tuomari Lim Hye-won, Suwonin piirioikeus, 21.2.2013, 2012Chogi2381.)
”Sen pohtiminen, miten päättää suhtautua toisiin ihmisiin – – ja miten arvokkaana pitää ihmiselämää, on erottamaton osa oman identiteetin rakentamista. Siihen sisältyy myös päätös olla riistämättä kenenkään henkeä edes aseellisen konfliktin aikana. Jos tällaisia päätöksiä tehneet – – pakotetaan suorittamaan asevelvollisuus tai tarttumaan aseisiin ja heitä rangaistaan poikkeuksetta, mikäli he kieltäytyvät suorittamasta tällaista velvollisuutta, heidän oikeutensa ja identiteettinsä kielletään. Se loukkaa varmasti ihmisarvoa.” (Tuomari Kang Young-hoon, Soulin pohjoinen piirioikeus, 14.1.2013, 2012Chogi1554.)
Vaarantuuko kansallinen turvallisuus, jos oikeus aseistakieltäytymiseen tunnustetaan?
”Ei ole mitään vakuuttavia eikä nimenomaisia todisteita tai tietoja siitä, että kun vaihtoehtoinen palvelus otetaan käyttöön, kansallinen turvallisuus heikkenee eikä asevelvollisuuden rasitus jakaudu tasapuolisesti.” (Tuomari Kim Gwan-gu, Changwonin Masanin piirioikeus, 9.8.2012, 2012Chogi8.)
”Ei ole riittäviä perusteita väittää, että kun vähemmistö, Jehovan todistajat mukaan luettuna, – – kieltäytyy aseista ja sotilaskoulutuksesta, kansallinen turvallisuus vaarantuu niin paljon, ettei ihmisarvoa ja kaikkien kansalaisten arvoa voida suojella. Syytetty – – on jo kieltäytynyt suorittamasta asevelvollisuutta rangaistuksesta huolimatta. Jos edellä mainitulla väitteellä olisi riittäviä perusteita, kansallinen turvallisuus sekä ihmisarvo ja kaikkien kansalaisten arvo olisivat jo nyt vakavassa vaarassa.” (Tuomari Lee Seung-yeop, Ulsanin piirioikeus, 27.8.2013, 2013Godan601.)
Miten ongelma voidaan ratkaista?
”Kun valtiosääntötuomioistuin katsoo, että tätä tapausta koskeva lainkohta on perustuslain vastainen, hallintoviranomaiset ja kansalliskokous pystyvät ottamaan huomioon sekä kansallisen turvallisuuden että omantunnonvapauden ja laatimaan lakeja, joissa oikeus aseistakieltäytymiseen tunnustetaan, ja samalla vahvistamaan kansallista turvallisuutta.” (Tuomari Kim Young-sik, Soulin eteläinen piirioikeus, 9.7.2013, 2013Chogi641.)
”Asevoimat eivät heikkene eikä vaikutus kansalliseen turvallisuuteen ole merkittävä, jos vaihtoehtoinen palvelus suunnitellaan huolellisesti ja toteutetaan siten, ettei aseistakieltäytymistä voida käyttää verukkeena asepalveluksen välttelemiselle.” (Tuomari Lee Seong-bok, Soulin itäinen piirioikeus, 20.2.2014, 2014Chogi30.)
Millaisen ratkaisun valtiosääntötuomioistuin tekee?
Nämä kuusi tuomaria pyytävät valtiosääntötuomioistuimelta kannanottoa aseistakieltäytymistä koskevaan ongelmaan, joka vaivaa heitä. Tuomioistuin on tähän mennessä hyväksynyt käsiteltäväkseen 29 tapausta, joista kahdessa on asianosaisena 433 miestä.
Millaisen ratkaisun valtiosääntötuomioistuin tekee näissä tapauksissa? Tunnustaako tuo maan korkein tuomioistuin oikeuden kieltäytyä asepalveluksesta omantunnonsyistä ja luo siten pohjaa lainuudistukselle? Jos näin tapahtuu, Etelä-Korea kunnioittaa kansainvälisiä sitoumuksiaan, omaa perustuslakiaan ja monien kansalaistensa omaatuntoa – ja tuo helpotusta sadoille nuorille miehille, jotka on epäoikeudenmukaisesti tuomittu vankeuteen.