”Jehova auttoi minua pysymään lujana uskossani”, kertoi veli Jovidon Bobojonov vapauduttuaan vankilasta 1. marraskuuta 2020. Tadžikistanin presidentti oli edellisenä päivänä armahtanut hänet ja 377 muuta vankia. Jovidon ehti kärsiä yhdeksän kuukautta kahden vuoden tuomiostaan, jonka hän oli saanut asepalveluksesta kieltäytymisen vuoksi.

4. lokakuuta 2019 sotilasviranomaiset hakivat silloin 19-vuotiaan Jovidonin kotoa ja pitivät häntä pidätettynä kutsuntavirastossa. Seuraavien kuukausien aikana häntä kuljetettiin sotilasyksiköstä toiseen. Näiden yksiköiden pidätystiloissa hän joutui kerran toisensa jälkeen selittämään syitä kieltäytymiseensä asepalveluksesta. Jovidon kertoi: ”Lukuisat komentajat ja sotilaat tekivät minulle epäjohdonmukaisia kysymyksiä ja halusivat, että luovun uskonnostani. He yrittivät kysymyksillään ärsyttää minua, niin että menettäisin malttini. Joskus he herättivät minut keskellä yötä, tekivät samat kysymykset yhä uudelleen ja vaativat minua selittämään, miksi kieltäydyn asepalveluksesta.”

”Rukouksesta oli kuitenkin paljon apua. Sotilasyksikössä esitin joka päivä ja ilta hartaita rukouksia ja pyysin itkien Jehovaa auttamaan minua, etten luovuttaisi, tuottaisi hänelle pettymystä enkä antaisi samalla mitalla takaisin, kun minua ärsytettiin.”

”Jehova piti kädestäni tiukasti kiinni – –. Joskus yksinäisyys masensi minua, mutta Jehova ilahdutti ja vahvisti minua luomakunnan välityksellä. Joka aamu heräsin lintujen viserrykseen ja lauluun. Iltaisin katselin kuuta ja tähtiä. Nämä Jehovan lahjat tekivät mieleni onnelliseksi ja rohkaisivat minua.”

Jovidonin tuomio julistettiin 2. huhtikuuta 2020, ja hänet siirrettiin sotilasyksikön pidätystiloista vankilaan. Hänen ei sallittu ottaa vastaan postia. Paikalliset veljet ja sisaret lähettivät kuitenkin hänelle ruokaa ja kirjoittivat päivän tekstinä olevan jakeen ruokapaketteihin. ”Tämän ansiosta yksinäisyydentunteeni väheni ja tajusin, miten suurenmoisia ystäväni ovat”, Jovidon sanoi.

Jovidon oli kiitollinen myös siitä, että hän pystyi muistamaan rohkaisevia raamatunjakeita, esimerkiksi Roomalaiskirjeen 8:37–39:n. Hän sanoi: ”Vankilassa tajusin, miten hyvin nämä sanat pitävät paikkansa. Mikään koettelemus ei onnistunut erottamaan minua Jehovan rakkaudesta. Jehova auttoi minua pysymään lujana uskossani.”

Jovidonin kokemus on rohkaissut hänen vanhempiaan. Hänen isänsä Abdujamol sanoi: ”Poikamme selvisi kokeesta, ja rukoukset ja hänen hyvä esimerkkinsä vahvistivat uskoamme. Kaikki hengelliset veljemme ja sisaremme eri puolilla maailmaa tukivat meitä. Arvostamme syvästi heidän rukouksiaan. Olemme hyvin kiitollisia Jehovalle siitä, että hän on antanut meille niin rakastavia ja huolehtivaisia ystäviä.”

Tänä lopun aikana me kaikki osaamme odottaa ”tulisia koettelemuksia” (1. Pietarin kirje 4:12). Jovidon sanoikin lopuksi: ”Nyt kun olen vapaa, aion käyttää vapauttani oppiakseni tuntemaan Jehovan entistäkin paremmin, niin että olen valmis tuleviin koettelemuksiin. Haluan sanoa niille, jotka eivät ole vielä kohdanneet ankaria koettelemuksia, että on tärkeää käyttää vapauttaan täysin määrin hyväkseen ja oppia tuntemaan Jehova hyvin lukemalla hänen Sanaansa ja julkaisujamme.”