Eri puolilla Uzbekistania asuvat veljemme pystyivät 19. huhtikuuta 2019 viettämään avoimesti Kristuksen kuoleman muistojuhlaa. Tämä ei ole ollut mahdollista moniin vuosiin.

Uzbekistanissa Jehovan todistajat on rekisteröity virallisesti vain Tširtšikissä, joka on lähellä Taškentia sijaitseva kaupunki. Aiempina vuosina Tširtšikin ulkopuolella asuvat veljemme ovat viettäneet muistojuhlaa salaa, jottei poliisi tulisi keskeyttämään tilaisuutta. Tänä vuonna veljet ilmoittivat muistojuhlasta poliiseille ja kutsuivat heidätkin mukaan. Poliisit olivat hyvin yhteistyöhaluisia ja jopa ryhtyivät toimiin läsnäolijoiden turvallisuuden varmistamiseksi. Joissakin paikoissa poliisit tulivat kuuntelemaan ohjelmaa.

Veli Mark Sanderson hallintoelimestä piti muistojuhlapuheen Tširtšikissä sijaitsevassa valtakunnansalikompleksissa (ks. yllä oleva kuva). Ohjelma käännettiin venäjäksi. Läsnä oli yhteensä 781 henkeä. Myöhemmin illalla samassa kompleksissa pidettiin kaksi muuta muistojuhlaa.

Vierailun aikana veli Sanderson, Paul Gillies päätoimistosta ja kaksi veljeä Keski-Aasiasta tapasivat oikeusministeriön ja kansallisen ihmisoikeuskeskuksen korkea-arvoisia viranhaltijoita. Näiden tapaamisten aikana veljemme saivat esittää paikkansapitävää tietoa uskonkäsityksistämme ja järjestöstämme. Toivomme, että kun viranhaltijat ovat paremmin perillä toiminnastamme, he puoltavat rekisteröintiä muuallakin kuin Tširtšikissä. Rekisteröinnin ansiosta veljet voisivat hankkia sopivia kokoustiloja.

Mahdollisuus viettää muistojuhlaa avoimesti ja neuvotella kunnioittavasti viranomaisten kanssa kertoo viimeaikaisesta myönteisestä kehityksestä Uzbekistanissa. Kuuden viime kuukauden aikana Jehovan todistajien koteihin ei ole tehty ratsioita eikä heitä ole sakotettu tai pidätetty. Lisäksi noin vuosi sitten, 14. toukokuuta 2018, Uzbekistanin Yhdysvaltojen-suurlähettiläs Javlon Vahabov sanoi julkisesti, että hallitus pyrkii muuttamaan lainsäädäntöä, jotta Jehovan todistajien olisi helpompi hankkia rekisteröinti.

Odotamme, että Jehova siunaa Uzbekistanissa asuvien veljiemme ponnisteluja, kun he pyrkivät ”viettämään rauhallista ja hiljaista elämää” ja ”palvelemaan Jumalaa antaumuksellisesti ja tosissaan” (1. Timoteukselle 2:2).