PIETARI. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 125 vuotta siitä, kun tsaarin virkamiehet karkottivat Siperiaan Semjon Kozlitskin, joka oli Venäjän ensimmäisiä Jehovan todistajia. Karkotuksen syynä oli se, että hän kertoi toisille Raamatun sanomaa. Vuonna 1891 Kozlitski pantiin kahleisiin ilman oikeudenkäyntiä ja vietiin Siperiaan, missä hän oli kuolemaansa, vuoteen 1935, asti.

Kuluneitten yli sadan vuoden ajan Venäjän suhtautumistapa Jehovan todistajiin on pysynyt paljolti samanlaisena. Kuten Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitean viimeisimmässä raportissa mainittiin, monet lähteet osoittavat, että Venäjä edelleen ”rajoittaa ilmaisunvapautta – – ja uskonnonvapautta” ja että sillä on ”tähtäimessä muun muassa Jehovan todistajat”.

Ihmisoikeuskomitean tehtävä on valvoa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen (ICCPR) toteutumista, ja Venäjä on tämän sopimuksen jäsenvaltio. Uskonnonvapauskysymyksiin keskittyvä YK:n erityisraportoija Heiner Bielefeldt sanoo: ”ICCPR:n laatijat tunnustavat uskonnonvapauden niin tärkeäksi oikeudeksi, ettei sitä voida ottaa pois eikä siitä voida poiketa edes yleisen hätätilan aikana (artikla 4.2). Vain harvat ihmisoikeudet tunnustetaan sellaisiksi, ettei niistä voida missään tilanteessa poiketa.” Sen jälkeen kun ihmisoikeuskomitea oli pitänyt 113. istuntonsa (ks. yllä oleva kuva), se totesi Venäjän federaatiota koskevassa viimeisimmässä määräaikaisraportissaan, että vaikka Venäjä näennäisesti suojelee uskonnonvapautta kuulumalla sopimusvaltioihin, oikeusistuimet ovat koko Venäjän alueella soveltaneet mielivaltaisesti ekstremismiä koskevia lakeja Jehovan todistajia vastaan.

Venäjän federaation ekstremismin vastainen laki (nro 114-FZ) hyväksyttiin vuonna 2002. Osasyynä lain säätämiseen oli huoli terrorismista. Lakia kuitenkin muutettiin vuosina 2006, 2007 ja 2008 niin, että sitä voidaan soveltaa ”moneen muuhunkin asiaan kuin vain terrorismiin liittyvään ekstremismiin”, todetaan The Moscow Times -lehden artikkelissa ”Venäjän ekstremismin vastainen laki rikkoo ihmisoikeuksia”. Nyt laissa käytetään ”terrorismisanastoa – joka on yleistynyt eri puolilla maailmaa [New Yorkin] kaksoistorneja vastaan syyskuun 11. päivänä tehdyn hyökkäyksen jälkeen – kuvaamaan eri puolilla Venäjää toimivia ei-toivottuja uskonnollisia ryhmiä”, selittää Derek Davis, kirkon ja valtion välistä suhdetta tutkivan Baylorin yliopiston J. M. Dawson -instituutin entinen johtaja. ”Ekstremistin leimaa on käytetty epäoikeudenmukaisesti ja suhteettomasti Jehovan todistajiin”, toteaa Davis.

Ihmisoikeuskomitea havaitsi ongelman ytimen olevan se, että ekstremistinen toiminta määritellään laissa hyvin epämääräisesti. Geraldine Fagan, joka on kirjoittanut teoksen Believing in Russia—Religious Policy After Communism, selitti The Washington Post -lehdelle, että lain väljän sanamuodon vuoksi paikallisten tuomioistuinten on hyvin helppo ”haalia kokoon muutamia niin sanottuja asiantuntijoita, jotka eivät ehkä liiemmin pidä Jehovan todistajista, ja saada heidät kirjoittamaan raportti, jonka mukaan Jehovan todistajien kirjallisuus on ekstremististä”.

Näin kävi alkuvuodesta, kun erään asiantuntevan kielitieteilijän kielteinen lausunto johti siihen, että Viipurin kaupunginoikeuden tuomari julisti kaksi Jehovan todistajien lehteä ekstremistisiksi. Tapauksen syyttäjä nosti toisenkin kanteen, jossa hän vaati, että Jehovan todistajien julkaisema raamattulaitos, Uuden maailman käännös, julistettaisiin ekstremistiseksi. Oikeuskäsittely alkoi 15. maaliskuuta 2016.

Vuoden 2016 vaikeudet olivat odotettavissa edellisen vuoden hälyttävien kehitysvaiheiden perusteella. Roman Lunkin, joka toimii Moskovan tiedeakatemiassa Eurooppa-instituutin uskonto- ja yhteiskuntatieteiden keskuksen johtajana, toteaa, että ”vainosta tuli vuonna 2015 entistä ankarampaa ja lisäksi se laajeni merkittävästi”. Maaliskuussa Venäjän viranomaiset katkaisivat kaiken Jehovan todistajien uskonnollisen kirjallisuuden maahantuonnin. Maahantuontikielto koski jopa sellaista kirjallisuutta, jonka Venäjän tuomioistuimet olivat aiemmin tutkineet ja jossa ei ollut havaittu mitään ekstremismiin viittaavaa. Heinäkuussa Venäjän tulliviranomaiset pysäyttivät Jehovan todistajien julkaisemien venäjänkielisten Raamattujen maahantuonnin. Samassa kuussa Venäjä kielsi ainoana maana maailmassa Jehovan todistajien virallisen verkkosivuston jw.orgin. Marraskuussa Jehovan todistajilta evättiin mahdollisuus tuoda maahan lähetys, joka sisälsi venäjänkielisiä synodaaliraamattuja, joita muut Venäjällä toimivat kristilliset yhteisöt, myös Venäjän ortodoksinen kirkko, yleisesti käyttävät. Vuoden lopussa Taganrogin satamakaupungissa pidettiin oikeudenkäynti, jota The Washington Post -lehti kuvaili ”yhdeksi Venäjän suurimmista ekstremisminvastaisista oikeudenkäynneistä miesmuistiin”. Tässä oikeudenkäynnissä tuomari langetti tuomiot 16:lle Jehovan todistajalle uskonnollisten kokousten järjestämisestä ja niissä läsnä olemisesta.

Taganrogin tapaukseen, kuten muihinkin samankaltaisiin tapauksiin, sisältyy suurta ironiaa. ”Iäkkääseen Jehovan todistajien sukupolveen kuuluvilla, jotka ovat nyt syytettyjen penkillä, on jo entuudestaan kirjallinen todistus siitä, että he ovat sorron uhreja”, kertoo Roman Lunkin. Neuvostoaikana tuhannet Jehovan todistajat suljettiin vankiloihin. Vuonna 1990 Venäjä vapautti vankilasta viimeisen Jehovan todistajan. Näiden entisten vankien maine puhdistettiin, kun heille annettiin rehabilitointitodistus, jossa todettiin, että he eivät olleet ”valtion vihollisia” vaan viattomia uhreja. Lunkin toteaakin, että ”Venäjän viranomaiset ovat nyt kumoamassa tätä rehabilitointia käyttämällä hyväkseen ekstremismin vastaista lainsäädäntöä”.

Venäjän Jehovan todistajat saivat kuitenkin 27. toukokuuta 2015 harvinaislaatuisen oikeusvoiton, kun Venäjän oikeusministeriö rekisteröi uudelleen Jehovan todistajien Moskovan-paikallisyhdistyksen, joka oli lakkautettu 26. maaliskuuta 2004. Jehovan todistajat vetosivat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen (EIT), ja 10. kesäkuuta 2010 EIT kehotti Venäjää uudistamaan rekisteröinnin ja hyvittämään Jehovan todistajille koituneet vahingot.

”Olen samaa mieltä EIT:n päätöksen kanssa”, toteaa YK:n erityisedustaja. ”Se että Jehovan todistajilta evättiin oikeus organisoida toimintaansa uskonkäsitystensä mukaisesti, oli ’äärimmäistä’ ja ’kohtuutonta’ ja rikkoi uskonnonvapautta.” Venäjän valtio maksoi Jehovan todistajille EIT:n päätöksen mukaiset korvaukset, mutta heidän laillinen yhdistyksensä rekisteröitiin uudelleen vasta viime vuoden toukokuussa, lähes viisi vuotta EIT:n päätöksen jälkeen.

Venäjän Jehovan todistajien tiedottaja Jaroslav Sivulski sanoo: ”Moskovassa asuu yli 9600 Jehovan todistajaa, ja koko maassa heitä on arviolta 175000. Kaikki Venäjän Jehovan todistajat sekä heidän 8 miljoonaa uskonveljeään ympäri maailman odottavat toiveikkaina, että Venäjän pääkaupungissa voimaan astunut rekisteröintipäätös johtaisi todelliseen uskonnonvapauteen koko maassa.” Derek Davis ja jotkut muut asiantuntijat kuitenkin arvelevat, että Venäjän päätös rekisteröidä Jehovan todistajien Moskovan-paikallisyhdistys – vaikkakin se on olennainen osa uskonnonvapauden näennäistä toteuttamista – oli ensisijaisesti poliittinen siirto, jonka tarkoitus on rauhoittaa muuta maailmaa.”

Vuonna 2015 YK:n ihmisoikeuskomitea toisti vuonna 2003 ja 2009 antamansa suositukset, joiden mukaan Venäjän tulisi viipymättä ”tarkistaa ekstremismin vastaista lakia” ja selkeyttää ”ekstremistisen toiminnan” määritelmää. Sen että jokin toiminta luokitellaan ekstremistiseksi, tulisi edellyttää sitä, että toimintaan sisältyy väkivallan tai vihan aineksia. Lisäksi laista tulisi käydä selvästi ilmi, millä perusteella jokin aineisto voidaan luokitella ekstremistiseksi. Ihmisoikeuskomitea on myös pyytänyt, että Venäjä ”tekisi kaiken tarpeellisen estääkseen ekstremismin vastaisen lain mielivaltaisen soveltamisen ja tarkistaisi ekstremistisen aineiston luettelon”.

”Jehovan todistajien syrjintä on uskonnollista vainoa sanan varsinaisessa merkityksessä”, sanoo Roman Lunkin. ”Muut tunnustetut uskontokunnat voivat harjoittaa samanlaista uskonnollista toimintaa kuin Jehovan todistajat, eikä niitä rangaista siitä.” Kaikista Jehovan todistajille langetetuista syytteistä ja heitä vastaan käydyistä aggressiivisista mediakampanjoista huolimatta he ovat edelleen, kuten Lunkin toteaa, ”maanlaajuinen järjestö ja heidän määränsä kasvaa tasaisesti”.

Mediayhteydet:

Kansainvälinen: David A. Semonian, tiedotusosasto, puh. +1 718 560 5000

Venäjä: Jaroslav Sivulski, puh. +7 812 702 2691