ilainyargalukku
12: kurikkōlgal
idhan arttham enna?
kurikkōl vaippadhu endraal ēdhōvondrai patri verumanē kanavu kaanbadhō, ēdhōvondrukkaaga aasaippaduvadhō alla. unmaiyaana kurikkōlgalil... thittamiduvadhu, valaindhukoduppadhu, kurukku valiyai thēdaamal kadinamaaga vēlai seivadhu aagiyavai utpadugindrana.
kurugiya kaala kurikkōl (sila naatkalil alladhu vaarangalil adaiya mudindhadhu), konja kaala kurikkōl (sila maadhangalil), nīnda kaala kurikkōl (oru varushatthil alladhu adharkum mēl) endru kurikkōlgalai mūndru vidhamaaga pirikkalaam. kurugiya kaala kurikkōlgalaiyum konja kaala kurikkōlgalaiyum vaippadhan mūlam nīnda kaala kurikkōlgalai adaindhuvidalaam.
idhu ēn mukkiyam?
kurikkōlgalai adaiyumpōdhu ungal thannambikkai adhigamaagum, natpu balappadum, sandhōsham pūtthukkulungum.
thannambikkai: chinna chinna kurikkōlgalai vaitthu avatrai adaiyumpōdhu kashtamaana kurikkōlgalaiyum adaindhuvida mudiyum endra nambikkai ungalukku ērpadum. adhōdu, andraada prachinaigalai, udhaaranatthukku nanbargalidamirundhu varum thollaigalai, samaalikka mudiyum endra nambikkai adhigamaagum.
natpu: kurikkōlgalai vaitthu avatrai adaivadharku kadinamaaga ulaikkiravargalōdu irukkavē matravargal virumbuvaargal. adhōdu, orē kurikkōlai adaivadharku nanbargal irandu pēr sērndhu ulaikkumpōdhu, avargaludaiya natpu balamaagum.
sandhōsham: kurikkōlgalai vaitthu avatrai adaiyumpōdhu, edhaiyō saadhitthuvitta unarvu ungalukkul ērpadum.
“kurikkōl vaikkuradhu enakku romba pidikkum. adhanaala eppavum ennai bisiyaa vaichukka mudiyudhu; adutthadutthu kurikkōl vaikka ennai thūndudhu. oru kurikkōla adainjadhukku appuram, ‘sūppar! ennaala nambavē mudiyala! ninaichadha senju mudichuttēn’nu sollikkuvīnga.”—kristōfar.
baibil niyamam: “kaatraiyē paartthukkondirukkiravan vidhaikka maattaan, mēgatthaiyē paartthukkondirukkiravan aruvadai seiya maattaan.”—prasangi 11:4.
nīngal enna seiyalaam?
kurikkōlgal vaippadharkum avatrai adaivadharkum indha padigalai edungal:
yōsiyungal. ungal kurikkōlgalai yōsitthu paartthu pattiyalidungal; piragu, edhai mudhalaavadhu, irandaavadhu, mūndraavadhu adaiya vēndum endru virumbugirīrgalō adhanpadi avatrai varisaippadutthi eludhungal.
thittamidungal. ovvoru kurikkōlai vaikkumpōdhum ippadi seiyungal:
-
adhai adaivadharku nyaayamaana kaala varambai (dedlainai) thīrmaaniyungal.
-
adhil utpattulla padigalai thittamidungal.
-
enna thadaigal varalaam enbadhaiyum, avatrai eppadi samaalikkalaam enbadhaiyum yōsiyungal.
seyalpadungal. oru kurikkōlai adaiya udhavugira ellaa vishayangalaiyum seidhu mudikkumvarai kaatthirukkaadhīrgal, udanadiyaaga seyalpada aarambiyungal. ‘kurikkōla adaiyaradhukku mudhalla naan enna seiyanum?’ endru ungalaiyē kēttukkollungal. piragu, adhai seiyungal. ovvoru padiyaiyum sariyaaga seidhirukkirīrgalaa endru gavaniyungal.
baibil niyamam: “kadinamaaga ulaikkiravanudaiya thittangal nichayam vetri perum.”—nīdhimoligal 21:5.