paadam 99
siraikkaavalan kristhavanaaga aagiraan
pēi piditthirundha oru vēlaikkaara pen pilippi nagaratthil irundhaal. andha pēi avalai kurisolla vaitthadhu. ippadi, avaludaiya ejamaangalukku aval niraiya panam sambaadhitthu kodutthaal. pavulum sīlaavum pilippikku vandhapōdhu, “ivargal unnadhamaana kadavulin ūliyargal” endru katthikkondē avargal pinnaal pōnaal. ippadiyē pala naatkalukku seidhukondirundhaal. andha pēidhaan avalai ippadi solla vaitthadhu. kadaisiyil pavul andha pēyidam, ‘yēsuvin peyaril solgirēn, ivalai vittu veliyē pō’ endru sonnaar. udanē, andha pēi avalaivittu pōnadhu.
inimēl avalai vaitthu sambaadhikka mudiyaadhu endru avaludaiya ejamaangalukku purindhuvittadhu. adhanaal, avargalukku bayangara kōbam vandhadhu. avargal pavulaiyum sīlaavaiyum naduvargalidam ilutthukkondu pōi, ‘indha aatkal sattatthai mīrugiraargal. nagaratthil bayangara kulappatthai ērpadutthugiraargal!’ endru sonnaargal. pavulaiyum sīlaavaiyum aditthu, siraiyil thallumpadi naduvargal uttharavu pōttaargal. siraikkaavalan avargalai bayangara iruttaana ulsiraiyil thalli, avargaludaiya kaalgalai mara sattangalil maatti vaitthaan.
angē pavulum sīlaavum yegōvaavai pugalndhu paadinaargal. adhai matra kaidhigal kēttukkondirundhaargal. naduraatthiriyil thidīrendru bayangara nilanadukkam vandhadhaal siraichaalai kidugiduvendru aadiyadhu. sirai kadhavugal thirandhana. kaidhigalukku pōttirundha sangiligalum avargalai maatti vaitthirundha mara sattangalum kalandrana. siraikkaavalan vēgamaaga ulsiraikku pōi paartthaan. kadhavugal thirandhu kidandhana. kaidhigal ellaarum nichayam thappitthu pōyiruppaargal endru ninaitthaan. adhanaal, tharkolai seidhukolvadharkaaga than vaalai edutthaan.
appōdhu pavul, ‘ondrum seidhukollaadhē! naangal ellaarum ingēdhaan irukkirōm!’ endru satthamaaga sonnaar. andha siraikkaavalan vēgamaaga ullē ōdi, pavulukkum sīlaavukkum munnaal mandipōttaan. “mītpu pera naan enna seiya vēndum?” endru kēttaan. appōdhu avargal, ‘nīyum un vīttil irukkiravargalum yēsumēl nambikkai vaikka vēndum’ endru sonnaargal. piragu, pavulum sīlaavum yegōvaavin vaartthaigalai avargalukku katrukkodutthaargal. siraikkaavalanum avanudaiya vīttil irundhavargalum nyaanasnaanam edutthaargal.
“makkal ungalai piditthu thunburutthi, jebakkūdangalilum siraichaalaigalilum oppadaippaargal. nīngal raajaakkalukkum aalunargalukkum munnaal nirutthappaduvīrgal. saatchi koduppadharkaana vaaippaaga adhu ungalukku amaiyum.”—lūkkaa 21:12, 13